Easy living

Nyt tuntuu siltä, että tekstiä syntyisi vaikka kuinka monesta eri asiasta ja vaikka millä mitalla :D Laitan sen täysin bloggaamisen alkuhuuman piikkiin. Kerrankin yhteistyö tekniikan kanssa toimi saumattomasti - kuva ilmestyi tuonne ylös blogin nimen taakse ensimmäisellä yrittämällä eikä muutakaan temppuilua tämän Bloggerin kanssa ole vielä ilmaantunut, jeah!

Muutenkin olen ollut viime päivät ihan fiiliksissä. Tiedättekö (tai siis toivottavasti tiedätte) tunteen, kun tuntuu siltä, että asiat menee juuri niin kuin niiden kuuluukin ja ettet oikein edes tiedä miten elämäsi voisi enää paremmin mennä? Pakko hehkuttaa, että itselläni on parhaillaan sellainen kausi menossa ja yritänkin nauttia siitä täysillä, koska tiedän että jossain vaiheessa stressi esimerkiksi opiskeluista ottaa taas ylivallan ja siinähän sitä sitten taas tuskaillaan. Ja totta kai, jos haluaa miettiä niin ilman muuta omassakin elämässäni voisi tälläkin hetkellä monet asiat olla vielä paremmin, mutta tällainen perusonnellisuus on kuitenkin ehkä sitä parhainta :) Tällaisina hetkinä yritän muistaa olla aina kiitollinen siitä, että minua on siunattu ihanilla ihmisillä ja varmasti jossain on myös se oma suojelusenkelini.

Tänään kävin äitini kanssa suksikaupoilla ja jos pakkanen yhtään hellittää, niin huomenna olisi tarkoitus lähteä ladulle ensimmäistä kertaa moneen vuoteen. Vähän kyllä jännittää, kun kouluajan hiihtokokemukset ovat olleet jotain sellaista, mitä en tulevana opettajana omille oppilailleni soisi. Yhden ja saman lenkin kiertämistä kerta toisensa jälkeen, hiihtokisoja kaikki pakkasrajat ylittävässä kelissä, ajanottoa, kilometrivertailuja, läpijäätyneitä käsiä... Itsekin hieman ihmettelen, että miksi edes astuinkaan enää urheilukaupan suksiosastolle ja vieläpä kannoin uutuuttaan kiiltävät hiihtimet mukanani kotiin :D Äitini on onneksi täyttä kultaa, ja osti minulle kaikenlisäksi kunnon hiihtoRUKKASET, etteivät käteni jäädy. Äidilläni on nyt joku selvä buumi saada minut hiihtämään, hän nimittäin oma-aloitteisesti ehdotti josko haluaisin sukset. Tänään myyjien puhuessa päätäni pyörälle suksien eri ominaisuuksista äitini myös piti kiitettävästi tyttärensä puolia: "Nyt tarvitaan sellaiset sukset, jotka eivät ole halvimmat ja huonoimmat ja siten tappavat hiihtoinnostuksen heti ensimetreillä, ja monojen täytyy olla tarpeeksi lämpimät etteivät A:n varpaat palellu!" Ihana äiti <3 Noinkin pienestä asiasta huomaa, että vaikka iältään olisi jo kuinka "aikuinen" tahansa, niin äiti on aina äiti ja ihan korvaamaton onkin :)

Nyt jatkan fiilistelyä iPodini luukuttaessa ihan täysillä Uriah Heepin Easy Livin'iä, suosittelen! :D

Alku aina hankalaa...

Onkohan kaikille ensimmäisen blogitekstin keksiminen ollut yhtä hankalaa kuin itselleni? Mistä aloittaisin? Pitäisikö minun esitellä itseni? Mitä kertoisin blogistani? Kirjoittaisinko kirjakielellä vai en? Ehkäpä tästä ensimmäisestä blogauksesta voisikin tehdä pelkän kysymysrimpsun :D

Mutta asiaan. Perustin blogin, koska viime aikoina olen tuntenut käsittämättömän suurta tarvetta kirjoittaa. Tietysti perinteinen päiväkirja olisi aika nostalginen vaihtoehto, mutta kun koneella nyt tulee muutenkin vietettyä aikaa välillä ihan luvattomankin kauan, niin samallahan tässä muutaman tekstinpätkänkin kirjoittelee. En vielä tiedä minkälainen blogini tulee olemaan, mutta ajan kuluessa se varmasti selviää. Fiilispohjalta kuitenkin mennään, eli päivästä riippuen teksti voi olla hyvinkin syvällistä tai sitten aivan jotain muuta. Kategorisoin blogini sitten, kun eteeni sattuu joku "kaikkea maan ja taivaan väliltä"- luokitus ;)