Ei se valittamalla parane

Enpä jaksa enää valittaa tuosta kuvienlisäysongelmasta: kun ei onnistu niin ei onnistu. En kuitenkaan aio antaa periksi vaan selvitän tuon probleeman olipa se sitten miten monimutkainen tahansa ja sen aikaa on tyytyminen kuvattomiin blogauksiin. Silti sanon vielä kerran, että jos tätä blogiani saattuu lukemaan joku, joka osaa tuon Photobucketin kautta kuvien lisäämisen ilman kuvien pikselöitymistä tai osittain rajautumista, niin jättäkääpä neuvo vaikkapa kommenttiboksiin :) Sen enempää ei tarvitse vaivautua tehdäkseen minut onnelliseksi :)

Tänään oli helpottavaa kuulla, etten ole luokanopettajaopintoja kohtaan ainut angstiajatuksinen. Eräs opiskelukaverini kysyi minulta, miksi hain opiskelemaan suomen kieltä. Aloitin hiukan varovasti, että mielestäni luokanopettajaopinnot eivät ole vastanneet odotuksiani eivätkä ne todellakaan ole sitä, mitä haluan. Ihmisistä en kehdannut mainita vielä mitään. Yllätyksekseni kaverini kertoi minulle hakeneensa nyt opiskelemaan psykologiaa, koska hänkin on niin täynnä tätä nykyistä "paskaa" (allekirjoitan!) ja opiskelijaporukkaa (allekirjoitan!). Siinäpä sitten vierähti tovi jos toinenkin, kun vuodatimme toisillemme miten tämä lukuvuosi on saanut aikaan välillä jopa ahdistuksen tunteita, ja kuinka olisi mukava jos koulussa olisi joskus joku muukin puheenaihe pinnalla kuin koirien toppa- tai kurapuvut. No ne niiden kesämekothan tästä vielä puuttuisivatkin!

Olen lukuvuoden mittaan miettinyt useaan kertaan, ovatko nämä ajatukseni oikeutettuja, ja että jospa vika onkin vain minussa: onko asenteeni väärä ja onko opetus oikeasti laadukasta, mutta minä vain koen sen huonona. Nyt on olemassa ainakin yksi todiste lisää siitä, että kyllä se on ainakin pääosin tuo systeemi, joka tässä remppaa.

Jos tuosta tämän päivän kaltaisesta keskustelusta ylipäätään voi jäädä hyvä mieli, niin minulle jäi :)