Eilen, tässä ja nyt

Aijaijai kun olen niin onnellinen, että tuo kuvapulma vihdoin ratkesi! :) Eihän siihen loppujenlopuksi tarvinnutkaan kuin leventää vielä himpun verran enemmän tuota tekstitilan leveyttä ja ladata kuva Photobucketiin sopivan kokoisena. Voin kyllä sanoa, että hermot meinasivat mennä tämän projektin aikana useampaankin kertaan, mutta nyt voin kyllä todeta sen olleen jopa sen arvoistakin :D

Eilen oli ihana äitienpäivä: aamulla kävimme äitini kanssa lenkillä auringonpaisteisessa säässä ja iltapäiväksi olin varannut meille pöydän hieman hienompaan ravintolaan. Ruoka oli ah jotain niin hyvää että! Oli kyllä nautinto ruokailla hyvässä seurassa äitini ja veljeni kanssa ja syödä vatsa täyteen kaikkea hyvää :) Ruokailun jälkeen äitini ja veljeni heittivät minut tähän asunnolleni (kävimme siis syömässä täällä opiskelukaupungissani) ja ensimmäisen kerran tämän lukuvuoden aikana iski ihan hirveä koti-ikävä siinä vaiheessa, kun he olivat lähdössä kotiin. Purskahdin itkuun viimestään siinä vaiheessa, kun annoin äidilleni lähtöhalauksen ja toivotin vielä kertaalleen hyvää äitienpäivää ja sanoin hänen olevan maailmannyyhpanyyhrasnyyhnyyhäitinyyh! <3

Alkuilta menikin sitten tämän kevään viimeistä koulujuttua kirjoitellessa. Kaksi ja puoli tuntia menikin yllättävän nopeasti, kun pohdin maahanmuuttajaoppilaiden vaikutusta opettajiin ja opettajien kokemuksia eri kulttuureista tulleista oppilaista. Suoraan sanottuna aihe ei kiinnosta minua tippaakaan, mutta teen tuon raportin parityönä erään opiskelukaverini kanssa enkä halunnu teilata hänen sinällään ihan toimivaa raportinaihetta :) Ja kyllähän sitä tekstiä on ennenkin syntynyt ties vaikka mistä aiheista...

Tänään koulu olisi alkanut kahdeksalta ulkopalloilun demolla, mutta 7.03 kelloa katsoessani tein lopullisen päätökseni sen skippaamisesta ja menin seuraavan harjoitusryhmän mukaan vasta yhdeltätoista. Viime aikoina olen valittanut tässä blogissani ehkä vähän turhankin paljon aiheesta jos toisestakin, joten enpä viitsi mainita tuosta tämän päiväisestä jalkapalloilusta muuta kuin että eikö ne sääriin potkimiset sun muut olisi voinut jättää kuvioista pois viimestään jo alakoulusta päästyään. Joitakin (lue: suurinta osaa luokanopettajaopiskelijoista) tuo voitontahto ja leikkimielisten pelien vakavasti ottaminen eivät näköjään vain tahdo päästää otteestaan.

Äsken vielä viimeistelin tuota jo aiemmin mainitsemaani raporttia. Kirjoittelin hieman siitä, kuinka suomalais- ja maahanmuuttajaoppilaiden vuorovaikutus olisi mahdollisimman toimivaa. Mielenkiinto tuota raporttia kohtaan on nyt kyllä jo entistä vähemmässä, joten ihan omien ajatusten ja havaintojen perusteella kirjoittelin, lähteitä en enää edes jaksanut kaivaa esille. Huomenna kokoamme parini kanssa tuon raportin ja lähetämme opettajalle ja sittenpä tässä oltaisiin taas niin kuin yhtä päivää lähempänä kesälomaa - en malta odottaa torstaita ja sitä, kun painan tenttisalin oven perässäni kiinni! :) No vielä pitäisi pakata ja tehdä muutto, mutta sen taidan jättää suosiolla ensi viikkoon...tai sitä seuraavaan...tai... ;)

ps. Vähän tylsää, että hehkutin tuota kuvajuttua niin paljon ja nyt kun se viimein toimii, niin julkaisen kuvattoman postauksen :D Mutta suoraan sanottuna en ole ehtinyt kuvaamaan viime päivinä enkä viitsi mitään jo aiemmin postaamiani kuvia tähän liittää. Ensi kerralla sitten! :)