What a feeling!

Jep, pientä hiljaiseloa on nyt tullut vietettyä tämän blogini osalta. Syy siihen on ollut normaalia vilkkaampi sosiaalinen elämä ja kaikenlainen pieni puuhastelu, johon olen mieluummin käyttänyt aikaani blogikirjoittelemisen sijaan :) Paljon kaikkea on tapahtunut: IHANIA illanviettoja ja baareilua rakkaiden ystävieni kanssa, yhdet saadut ja yhdet annetut pakit (tällä kertaa antaminen oli kivempaa kuin saaminen, mutta ei lannistuta ;)), pikkuveljen täysi-ikäistymistä ja ensimmäisiä biliksiä hänen kyydissään (en voi uskoa todeksi, että oma pieni veliveikkani on jo 18!), kesätyöhaastattelu ja paikan nappaaminen (en voi olla ihan surkea, jos reilusta kymmenestä hakijasta tulin ainoaksi valituksi ;)), pääsykoe...

...JA OPISKELEMAAN PÄÄSY! :) Tämä on niin mahtava fiilis, että! Kävin siis suunnitelmieni mukaan suomen kielen ja kirjallisuuden pääsykokeessa, jonne menin ihan sillä fiiliksellä, että katselen mitä sitten sivuainepääsykokeessa tulisi osata. En todellakaan osannut odottaa, että tarinoimieni vastausten perusteella minulle olisi napsahtanut opiskelupaikka jo nyt! Pakko kai se on sekin tunnustaa, etten edes ollut saanut kaikkia pääsykoekirjoja :D Olen siis (nolo, mutta ilmeisesti erittäin hyvätuurinen) elävä esimerkki siitä, että yliopistoon voi tulla valituksi vaikka ei pänttäisikään kaikkia opuksia kannesta kanteen tai osallistuisi tuhansia euroja maksaville valmennuskursseille. No joo, kyllähän lääkis ja kauppis ovat asia erikseen, mutta kuitenkin ;) Voitte vain kuvitella, kuka puhkesi tänään itkuun jo postilaatikolla huomattuaan sinne ilmestyneen PAKSUN (opin jo viime kesänä mitä se tarkoittaa) kirjeen yliopistolta!

Tämän päivän olenkin taas leijunut ihan jossain muissa ulottuvuuksissa ja hehkuttanut onnellisuuttani, mutta omasta mielestäni ihan aiheesta! Ehkä aidoimmat ja etenkin osuvimmin muotoillut onnittelut sain Tiinalta, joka puhelimessa totesi minulle, että: ”Onnee, eipähän tarvii enää siellä vittuuntuu!” :D Niinpä, heippahei te ikiteinit luokanopeopiskelijat, tää lähti nyt!