Plöäh

Jos viime postaus oli ihan parhautta, niin nyt tuntuu kyllä ihan päinvastaiselta. Mikään asia ei ole pahasti rempallaan, mutta pienistä puroista kasvaa iso joki - tiedättehän. Tänään on ollut tosi surullinen olo vaikka olenkin yrittänyt piristää itseäni raittiilla ulkoilmalla, leipomisella, hyvällä musiikilla. Taitaa olla vain sellainen päivä, ettei mikään oikein innosta?

Päivittely- ja muutakin "yleis"intoani on lannistanut eniten ehkä se, että ihan NÄIN lähellä olleet asuntokaupat menivät sunnuntaina mönkään. Asunnon myyjät lupailivat ilmoitella sunnuntaina mihin tulokseen he olivat tarjoukseni suhteen tulleet. Tarjoukseni ei kuulemma ollut tarpeeksi iso. Eniten ihmettelen sitä, että kyse oli vain muutamista ykköstuhansista ja nyt he laittavat asuntonsa välittäjän kautta myyntiin ja maksavat vähintään viiden prosentin välityspalkkion = häviävät saman summan rahaa kuin minkä olisivat voineet tulla tarjoukseeni vastaan. Harmittaa niin paljon, koska asuntonäyttöön mennessäni tunsin aivan kuin olisin tullut kotiini, mikä onkin ollut yksi tärkeä kriteeri asunnonvalinnassani. Olin ihan varma, että nyt tärppäsi ja ehdin jo suunnitella pientä remonttia asuntoon seinien maalauksen ja tapetoinnin osalta. Niin ja tupareitakin kerkesin jo miettiä! :D Nyt täytyy vain luottaa taas siihen, että ehkäpä tuo asunto ei sittenkään ollut minua varten ja se oikea tulee vielä vastaan ihan varmasti :)

Eilen illalla kävin moikkaamassa Tiinaa viimeistä kertaa kolmeen ja puoleen kuukauteen. Kiitos Tiina, että oikaisit ettei seuraavaan tapaamiseemme olekaan sitä puolta vuotta kuten olin omassa päässäni ajatellut :) En voi sanoin kuvailla miten kova ikävä tulee, kun Tiina taas kohta lennähtää Skotteihin! Onneksi "erosimme" eilen hyvillä mielin, vaikka itku oli kyllä lähellä siinä haliessa. Tuli kyllä taas kerran ihan ylikiitollinen olo, kun huomasin jälleen miettiväni kuinka ihanalla ystävällä minut on siunattu <3 Onni on myös se, että tiedän ettei yhteydenpitomme katkea vaikka kilometrit välillämme tuplaantuvat, triplaantuvat...en edes uskalla ajatella kuinka moninkertaistuvat.

Etteikö tuo heippojen sanominen Tiinalle olisi ollut jo tarpeeksi haikeaa, niin... Muutama postaus sitten kirjoittelinkin M:stä (silloin joku ihana, nam, tai vastaava, nyt pelkkä M). Joo, tämä ei tiedä hyvää. Käytiin nimittäin eilen illalla Tiinan kanssa lenkillä ja arvatkaapa kuka ajoi erään tämän kylän ärsyttävimmännenäkkäimmänokeivittumaisimman tytön pihaan juuri kun olimme kävelemässä heidän talonsa ohi! Vaikka tiesin, että heillä oli ollut juttua jo reilun viikon ajan, ja ettei minun ja M:n jutulla olisi ollut mitään realistista tulevaisuutta niin harmittaa silti ihan hirveästi! Pakko kai tässä on myöntää oma tappionsa, hammasta purren kylläkin!

Inhoan itsessäni tätä puolta, kun vain valitan, valitan ja valitan. Aiheitahan minulla olisi vielä vaikka minkä verran, mutta luulen ettei ketään kiinnosta lukea pelkkää valitusta (vaikka tuskin tätä kovin moni lukee, mutta however) eikä tätä ole itsekään mukava lukea myöhemmin. Niin siis tänään sipulia pilkkoessani tökkäsin veitsellä kunnon avohaavan sormeeni, veljeni unohti tuoda postit keskustasta, kaakaojauhepakkaus levisi pitkin pöytiä, kerma oli mennyt vanhaksi, nokkonen poltti käteeni, unohdin märät pyykit koneeseen...

Parhautta

Oi ja voi, mitä tekisinkään ilman Tiinaa?! :) Ainakin viime lauantai olisi ollut varmasti miljoona kertaa tylsempi päivä, ellei tätä ihanaa rakkauttani olisi olemassa! Aamulla lähdimme kymmenen maissa ihanan kesäiseen Savonlinnaan suunnitelmissamme vain hengailla ja nauttia kaupungin tunnelmasta, käydä syömässä ja suorittaa ehkä pienimuotoista shoppailuakin. Sää suosi meitä, kinkkiruoka ei taaskaan kaikessa herkullisuudessaan pettänyt ja lounasseuraksemme saimme golfkierrokselta tulleen äitini :) Savonlinnapäivä oli siis erittäin onnistunut, paitsi että perinteisesti kävi niin, ettei juuri sitä löytynyt mitä kaupoista metsästimme. Tiina olisi tarvinnut lentokoneen käsimatkatavaroihin menevän laukun, jonne myös läppäri olisi mahtunut, mutta Savonlinnan laukkuvalikoimasta ei löytynyt miellyttävää yksilöä. Onneksi itse kuitenkin pääsin hieman paikkaamaan tilannetta, kun löysin i-h-a-n-a-n Friis&Companyn laukun! Se on täydellinen, nam! Nyt minulla ei ole siitä kuvaa, mutta varmasti se tullaan näkemään täällä bloginkin puolella aikanaan.

Illaksi menimme Tiinan kanssa meille laittautumaan ja Elisakin liittyi aikanaan seuraamme :) Oli ihana istua iltaa ja aloitella ennen baariin lähtöä pienellä porukalla ja höpötellä vain. Vaikka tykkään ehdottomasti isommistakin bileistä, niin kyllä pienellä porukalla olemisessakin on puolensa, etenkin kun seurana on noin huipputytöt! :) Baarin puolella meni taas aika lujaa ja sunnuntaina olikin taas pientä morkkista ilmassa. No, tehtyä ei saa tekemättömäksi joten turha kai murehtia?

Myös sunnuntai meni savonlinnaillessa, nimittäin vippinä Nightwishin Olavinlinnan konsertissa :) Show oli kertakaikkisen mahtava! Tunnelma olisi ollut vieläkin parempi ellen olisi ollut edellisen illan tiimoilta niin jumissa... Onneksi konsertin pauhu kuitenkin tempaisi mukaansa niin hyvin, että darrakin taisi siinä samalla kaikota :)

Postauksen kuvat ovat hiukan normaalia pienempiä, koska täältä melko heikkojen nettiyhteyksien päästä menisi ihan sairaasti aikaa, jos alkaisin ladata noita Photobucketiin yhtään isompina :(

Kolmastoista, muttei perjantai

Olipas ihana ja jotenkin vapauttava olo, kun kirjoittelin eilen tuota tekstiäni ihan ajatuksenvirtana! Mietinkin, josko nyt alkaisin kirjoittamaan tätä blogia myös päiväkirja-tyyliin. Olen kaivannut sitä, että pääsisin purkamaan päiviäni jonnekin ja ehkä myös niin, että teksteilläni olisi itseni lisäksi myös muita lukijoita. Tämä blogi voisi olla sille sinänsä hyvä paikka, ettei kovin moni lähipiiristäni ilmeisesti tiedä tästä, joten voisin kirjoitella melko avoimesti. Ei tietysti pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa - tiedä mitä juttuja tällä menolla minusta alkaa taas kylillä liikkumaan :D Se ei kylläkään olisi ensimmäinen kerta.

Helpotti ihan kummasti, kun pääsin purkamaan tuohon eilisen tekstin loppuun vielä tuosta yhdestä ihanuudestakin. Ei kyllä sillä, etteikö myös ikäväni häntä kohtaan olisi samalla taas nostanut päätään ja voimistunut. Mutta nyt jos hyvin käy, niin olemme taas lauantaina samassa paikassa illanvietossa ja pitää sitten kyllä katsella tilannetta taas uudemman kerran ;) Ainut vain, että humalassahan sitä ollaan usein kiinnostuneita vähän kenestä tahansa. Mutta ihan sama, olisipa hän miten kovassa humalassa tahansa, niin jos vielä voisin päästä siihen ihanan lämpimään syliin nukkumaan ja halimaan ja vähän vaikka pussailemaankin. Aijaijai <3

Muttajoo, jospa siirtyisin noista ruusunpunaisista haaveistani tähän päivään. Aamupäivän vietin lähinnä sisällä ensi vuoden kurssivalintoja tehden ja muihin opiskelujuttuihin orientoituen. Opiskelu itsessään ei tällä hetkellä kiinnosta tippaakaan, mutta olen silti superonnellinen, että pääsin opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta! :) Voin vain kuvitella, että esimerkiksi kirjoitusviestinnän ja fennistiikan kurssit motivoivat opiskelemaan hiukan paremmin verrattuna vaikkapa viime vuoden musiikkiliikunnan (lue: käsien läpsyleikkejä lastenlaulut taustalla soiden, anna mun kaikki kestää!) kurssiin verrattuna. Ehkä nuo leikit kuulostaa jonkun mielestä hauskoilta, mutta itse tunsin palanneeni reilut kymmenen vuotta ajassa taaksepäin päivähoitoaikoihini. Toisaalta pitäähän minun nuo monialaiset suorittaa jossain vaiheessa loppuun jos luokanopettajankin pätevyyttä mielin, mutta opinto-oikeutta on onneksi jäljellä vielä kuusi-seitsemän vuotta :D No panic. Ajattelin mahdollisesti suorittaa jo ensimmäisenä vuonna myös viestinnän ja mediakulttuurin kursseja ja arvatkaa miten innoissani olen?! :)

Iltapäivällä lähdimme äitini kanssa Joensuuhun, missä äidilläni oli kampaaja ja sen jälkeen kävimme asuntonäytössä. Äitini kampaajan ajan kiertelin hetken kaupungilla (suosittelen kaikille Punnitse&Säästä- nimistä kauppaa: valtavasti pähkinöitä, jugurttiasioita banaaneista mansikoihin, kuivattuja hedelmiä, luomutuotteita, etnisiä ruokia...vau ja nam!), mutta väsymyksen iskettyä kampaamon ihanan muhkeat nahkasohvat vetivät puoleensa niin, että menin sinne istuskelemaan ja odottelemaan äitiäni.

Sen jälkeen lähdimme katsomaan tuota asuntoa ja ihan mukavaltahan tuo vaikutti :) Oikeastaan tosi mukavalta. Äitini tosin huomasi asunnosta muutamia vikoja ja epäkäytännöllisyyksiä, jotka olisivat kyllä ihan päteviä syitä laskea asunnon hintaa. Kyse oli siis -80- luvun alussa valmistuneesta kerrostalokaksiosta, joka oli remontoitu omistajan mukaan "lattiasta kattoon". Totuus oli kuitenkin hieman eri, kun tarkastelimme asuntoa paikan päällä. Jossain seinässä oli halkeama, pesuhuoneessa oli aivan liikaa hukkatilaa, ikkuna- ja putkiremontteja ei ollut tehty jne... Mutta asunto oli jotenkin tosi persoonallinen ja teki minuun loppujen lopuksi aika suurenkin vaikutuksen :) Ensi viikon alussa on luvassa muitakin asuntonäyttöjä ja pitää sen jälkeen miettiä, josko jättäisin tarjouksiakin.

Nyt illan aion vain rentoilla ja käydä syömässä viinimarjoja puskista, kun mustatkin alkavat olla jo ainakin yläoksilla ihanan isoja, makeita ja kypsiä :) Ehkäpä myös luen muutaman luvun Anna-Leena Härkösen Ei kiitos- kirjaa, joka on muuten ihan törkeän hyvä! :) Siinä on kirjailija, jonka kirjoitustyyli iskee minuun ihan kympillä.

Long time no see

Ei ole kovin helppoa alkaa kirjoittamaan uutta päivitystä tällaisen ruhtinaallisen pitkän bloggaustauon jälkeen... En oikein tiedä mistä aloittaisin ja mitä ylipäätään kirjoittaisin. Ehkä yhteenvetona tästä kesästä voisin sanoa, että se on taas kerran ollut yksi parhaimmista! :) Töitä ja lomailua juuri sopivassa suhteessa, paremmat säät kuin viime kesänä, ihanaa yhdessäoloa rakkaitten ihmisten kanssa ja kaikkea muuta peruskesäpuuhailua. Miten onnellinen ihminen voikaan olla! :)

Mansikanmyyntihommani loppuivat viime viikon perjantaihin (tosin viimeiset päivät möin mansikoiden osalta lähinnä eioota, koska sato oli alkanut mennä jo ohitse ja edustamani puutarha oli siirtynyt jo lähes kokonaan vadelmiin). Lauantaina olikin aika vähän juhlistaa kahdenkympin rajapyykin ylittämistä, loman alkamista ja Syrjistä :) Bileet menivät, noh, hyvin siltä osin mitä niistä muistan ;) Tämä kaksikymppinen juhlakalu lisäsi ikäänsä kuusikymppiä ja nappasi kasikymppistä raakana ja voitte vain kuvitella minkälainen alamäki siitä alkoi. Nyt jälkeenpäin kun mietin omaa toilailuani, niin olen sitä mieltä että olisinpa tehnyt nuokin toilailut TEINIVUOSINANI enkä nyt sen ikäkauden ylitettyäni. No jospa tästäkin taas jotain oppisin seuraavaa kertaa varten, veikkaan että sana kohtuus voisi olla ihan hyvä siirtää teoriasta käytäntöön asti ;)

Niin ja ei yöni pelkkää alamäkeä ollut. Sain viereeni ihanan kohtalotoverin ja nyt haikailenkin tämän veljeni parhaan kaverin, vajaa pari vuotta nuoremman pojan perään :( Tiina, jos ja kun luet tätä niin prkl kun minnuu ihan oikeesti on nyt alkuviikosta alkanu harmittaa se mitä se siihen miun viestiin vastas ja oon ollu ihan down! :(

Tämä postaus tuli aika tajunnanvirtana, mutta tykkään just siitä, kun voin kirjottaa mitä mieleeni tulee. Lukekaa tai olkaa lukematta :)