Kolmastoista, muttei perjantai

Olipas ihana ja jotenkin vapauttava olo, kun kirjoittelin eilen tuota tekstiäni ihan ajatuksenvirtana! Mietinkin, josko nyt alkaisin kirjoittamaan tätä blogia myös päiväkirja-tyyliin. Olen kaivannut sitä, että pääsisin purkamaan päiviäni jonnekin ja ehkä myös niin, että teksteilläni olisi itseni lisäksi myös muita lukijoita. Tämä blogi voisi olla sille sinänsä hyvä paikka, ettei kovin moni lähipiiristäni ilmeisesti tiedä tästä, joten voisin kirjoitella melko avoimesti. Ei tietysti pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa - tiedä mitä juttuja tällä menolla minusta alkaa taas kylillä liikkumaan :D Se ei kylläkään olisi ensimmäinen kerta.

Helpotti ihan kummasti, kun pääsin purkamaan tuohon eilisen tekstin loppuun vielä tuosta yhdestä ihanuudestakin. Ei kyllä sillä, etteikö myös ikäväni häntä kohtaan olisi samalla taas nostanut päätään ja voimistunut. Mutta nyt jos hyvin käy, niin olemme taas lauantaina samassa paikassa illanvietossa ja pitää sitten kyllä katsella tilannetta taas uudemman kerran ;) Ainut vain, että humalassahan sitä ollaan usein kiinnostuneita vähän kenestä tahansa. Mutta ihan sama, olisipa hän miten kovassa humalassa tahansa, niin jos vielä voisin päästä siihen ihanan lämpimään syliin nukkumaan ja halimaan ja vähän vaikka pussailemaankin. Aijaijai <3

Muttajoo, jospa siirtyisin noista ruusunpunaisista haaveistani tähän päivään. Aamupäivän vietin lähinnä sisällä ensi vuoden kurssivalintoja tehden ja muihin opiskelujuttuihin orientoituen. Opiskelu itsessään ei tällä hetkellä kiinnosta tippaakaan, mutta olen silti superonnellinen, että pääsin opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta! :) Voin vain kuvitella, että esimerkiksi kirjoitusviestinnän ja fennistiikan kurssit motivoivat opiskelemaan hiukan paremmin verrattuna vaikkapa viime vuoden musiikkiliikunnan (lue: käsien läpsyleikkejä lastenlaulut taustalla soiden, anna mun kaikki kestää!) kurssiin verrattuna. Ehkä nuo leikit kuulostaa jonkun mielestä hauskoilta, mutta itse tunsin palanneeni reilut kymmenen vuotta ajassa taaksepäin päivähoitoaikoihini. Toisaalta pitäähän minun nuo monialaiset suorittaa jossain vaiheessa loppuun jos luokanopettajankin pätevyyttä mielin, mutta opinto-oikeutta on onneksi jäljellä vielä kuusi-seitsemän vuotta :D No panic. Ajattelin mahdollisesti suorittaa jo ensimmäisenä vuonna myös viestinnän ja mediakulttuurin kursseja ja arvatkaa miten innoissani olen?! :)

Iltapäivällä lähdimme äitini kanssa Joensuuhun, missä äidilläni oli kampaaja ja sen jälkeen kävimme asuntonäytössä. Äitini kampaajan ajan kiertelin hetken kaupungilla (suosittelen kaikille Punnitse&Säästä- nimistä kauppaa: valtavasti pähkinöitä, jugurttiasioita banaaneista mansikoihin, kuivattuja hedelmiä, luomutuotteita, etnisiä ruokia...vau ja nam!), mutta väsymyksen iskettyä kampaamon ihanan muhkeat nahkasohvat vetivät puoleensa niin, että menin sinne istuskelemaan ja odottelemaan äitiäni.

Sen jälkeen lähdimme katsomaan tuota asuntoa ja ihan mukavaltahan tuo vaikutti :) Oikeastaan tosi mukavalta. Äitini tosin huomasi asunnosta muutamia vikoja ja epäkäytännöllisyyksiä, jotka olisivat kyllä ihan päteviä syitä laskea asunnon hintaa. Kyse oli siis -80- luvun alussa valmistuneesta kerrostalokaksiosta, joka oli remontoitu omistajan mukaan "lattiasta kattoon". Totuus oli kuitenkin hieman eri, kun tarkastelimme asuntoa paikan päällä. Jossain seinässä oli halkeama, pesuhuoneessa oli aivan liikaa hukkatilaa, ikkuna- ja putkiremontteja ei ollut tehty jne... Mutta asunto oli jotenkin tosi persoonallinen ja teki minuun loppujen lopuksi aika suurenkin vaikutuksen :) Ensi viikon alussa on luvassa muitakin asuntonäyttöjä ja pitää sen jälkeen miettiä, josko jättäisin tarjouksiakin.

Nyt illan aion vain rentoilla ja käydä syömässä viinimarjoja puskista, kun mustatkin alkavat olla jo ainakin yläoksilla ihanan isoja, makeita ja kypsiä :) Ehkäpä myös luen muutaman luvun Anna-Leena Härkösen Ei kiitos- kirjaa, joka on muuten ihan törkeän hyvä! :) Siinä on kirjailija, jonka kirjoitustyyli iskee minuun ihan kympillä.