Jeejeejee, se on ohi nyt! :) Tänään puheviestinnän tunneilla pidettiin loput puheet ja niin myös oman puheeni aika koitti. Jännitän puheiden pitämistä ihan järjettömästi - tälläkin kertaa puhe painoi mielessäni heti kurssin alusta lähtien ja jos tänään olisi ollut aamuluentoja, niin tuskinpa olisin tarvinnut herätyskelloa!
Tällä kertaa puheen pitäminen tuntui silti jotenkin erilaiselta kuin ennen. Puhe videoitiin ja jokainen kurssilainen antoi siitä kirjallista palautetta omalla nimellään. Kun kaikki vuorossa olleet olivat pitäneet puheensa, puheemme katsottiin yksi kerrallaan videolta ja analysoitiin koko ryhmän kesken. Kun opettaja kurssin alkaessa kertoi tästä menettelystä, olin aivan paniikissa, koska koen tuollaiset tilanteet erityisen vastenmielisenä. Tällä kertaa kuitenkin päätin ottaa asian kasvun paikkana, enkä niinkään maailman inhottavimpana asiana. Se nimittäin olisi varmasti heijastanut myös puheeseeni. Ajattelin, että analysoinnin avulla saan pelkästään vinkkejä siihen, miten jatkossa kannattaisi toimia.
Voin vain todeta, että asenne ratkaisee tässäkin asiassa :) Luokan eteen puhumaan mennessäni ihmettelin, kuinka rentoutunut olo minulla loppujen lopuksi olikaan. Pieni jännitys totta kai, mutta positiivinen sellainen. En halua liiaksi kehua itseäni, mutta puhe sujui paremmin kuin olin osannut kuvitella enkä videollakaan näyttänyt mitenkään idiootilta! Tällaiset kokemukset todellakin palkitsevat ja antavat itsevarmuutta, koska ainakin henkilökohtaiset kokemukseni puheen pitämisestä aiemmilta kouluvuosilta eivät ole olleet aina syystä tai toisesta niin mukavia...
ps. Ihanan kamala kaukokaipuu jonnekin LÄMPIMÄÄN! Tuonne Intiaankin voisin taas lähteä vaikka heti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti