Melkein, taas kerran

Edellisten postausteni perusteella tämän blogin voisi kohta varmaan kategorisoida johonkin "epätoivoista asunnon etsintää" -luokkaan... (Apua, onko asunnon etsintää yhdyssana? Nyt ei tämän pilkunviilaajan aivot toimi yhtään vapaapäivää kun vietän ;) ) Tuollaista luokitusta ei kyllä ole olemassakaan, mutta jos olisi niin takuulla siihen liittyisin. Tämä asuntoprojektini alkaa käydä niin työlääksi, että se vie energiaa ihan liikaa jo muiltakin asioilta. Siksi tuntuukin helpottavalta purkaa ajatuksia siitä kirjoittamalla - samalla tavalla kuin terapoin itseäni monen muunkin asian kanssa.

Eilen nettiin oli ilmestynyt yksi uusi kaksio myyntiin. Kiva sijainti, tänä vuonna hyvällä maulla rempattu, yhtiövastike kohtuullinen ja niin edelleen. Asunto oli hinnaltaankin ihan maksettavissa, vaikka aika lähellä kipurajaani se hipoikin. Toisaalta olen valmis maksamaan asunnosta muutaman tuhat euroa enemmän, jos se täyttää nuo yllä mainitsemani kriteerit. Tämän asunnon vetonaulana oli vielä sekin, että välittäjän ilmoituksen mukaan "kaikki isoimmat remontit on jo tehty!"

Ehkäpä tässä vaiheessa minun olisi täytynyt (kokemuksesta, heh) jo tajuta, että vähän liian hyvältähän tuo kuulostikin. Välittäjälle soitellessa nimittäin paljastui, että taloon on tulossa HISSI- ja VIEMÄRIREMONTIT! Mielestäni on aika hullua väittää, että kaikki isoimmat remontit on tehty, jos tuon suuruusluokan remontteja on kuitenkin vielä tiedossa? Jo pelkkä viemäriremontti tulee maksamaan kyseisen asunnon kohdalle välittäjän mukaan vähintään 6000 euroa, ja hissiremontin hintaa en edes uskalla ajatella. Varsinkaan, kun mummini taloon tehtiin vähän aikaa sitten hissiremontti ja se tuli maksamaan mummilleni noin parikymmentätuhatta euroa. Siinäpä sitä tulisikin sitten asunnolle hintaa ihan mukavasti ja kipurajani hinnan suhteen ylittyisi kyllä monta kertaa...

Tällainen tapaus siis tällä kertaa, mitäköhän seuraavaksi. Jokohan se unelma-asunto olisi vuorossa? Tämä rumba on niin hermoja raastavaa, kun en uskalla esimerkiksi sopia hirveästi mitään menoja, kun ikinä ei tiedä milloin on jonkun asunnon katsominen tiedossa. Olen nimittäin huomannut, että tässä touhussa ei auta jäädä aikailemaan, vaan on toimittava heti kun asunto ilmestyy myyntiin! Edelleen siis mennään sillä netti-puhelin-rahat -valmiudella, jospa se kohta jo tärppäisi!

Bilabiaalisia ja labiodentaalisia konsonantteja...

...palataalisia, velaarisia, laryngaalisia...

Viime päivät koulussa (en vaan osaa sanoa yliopistossa, kuulostaa niin snobbailulta!) ovat menneet taas ihan kuin siivillä. On niin hyvä fiilis, kun luennoilla istuminen ei ole pakkopullaa, vaan käsiteltävät asiat ovat oikeasti kiinnostavia! Toisaalta on kyllä pakko myöntää, että suomen kielen luennoilla tulee joskus kuitenkin vilkuiltua kelloa, kun fennistiikan ja suomen kielen rakenteen asiat menevät joskus melkoisen kovaa ja korkealta :D Olenkin tässä pähkäillyt, että valitsisinko pääaineekseni suomen kielen vai kirjallisuuden, mutta ilmeisesti päätöksen tekemisellä ei ole vielä mitään kiirettä. Haaveissani on toimittajan ammatti, joten sen vuoksi suomen kielen opiskeleminen pääaineena kuulostaisi ehkä järkevämmältä. Toisaalta tänään katselin netistä tilastoja yliopistostamme valmistuneiden työelämään sijoittumisesta olikohan parin viime vuoden ajalta ja tadaa: yhtään suomen kielen pääaineopiskelijaa ei työskentele toimittajana, mutta kirjallisuutta pääaineena opiskelleista löytyy nykyisiä toimittajia! Kirjallisuus vaikuttaa tällä hetkellä suomea mielenkiintoisemmalta, joten ehkä minulla olisi mahdollisuus päästä unelma-ammattiini opiskelemalla kirjallisuutta pääaineenani :) Laitoin tänään vielä uraohjaajalle sähköpostia asiasta, ja nyt odottelen mielenkiinnolla minkälaisia opintoja hän minulle suosittelee.

Eilen sattui muuten aika hauska juttu kirjoitusviestinnän kurssilla. Aloimme käsitellä kainalojuttuja: niiden tyypillisiä piirteitä, kirjoitusasua ja niin edelleen. Opettajamme oli monistanut meille mallijuttuja eilisestä maakuntamme pääsanomalehdestä, jota en ollut ehtinyt lukea vielä aamulla ennen koul…yliopistolle lähtöä. Olikin aikamoinen yllätys, kun sydänpotilaiden liikunnasta kertovaa pääjuttua kuvitti enoni kuva ja kainalojutussa oli haastattelu hänestä! Luokkatila oli aivan hiljainen, kun kaikki tutkivat eri juttuja ja yhtäkkiä suustani tuli ihan huomaamattomasti: ”Hei tuohan on miun eno!” :D Näin kirjoitettuna tämä ei nyt kuulosta mitenkään ihmeelliseltä jutulta, mutta siinä tilanteessa tuollainen yhteensattuma kyllä yllätti!

Huomenna olisi vielä opiskelupäivä tiedossa ja sitten alkaa ihana kolmen päivän viikonloppu :) Ja huomenna on pelkkää kirjallisuutta: sen lajeja ja peruskurssia, jes! Teemme huomenna myös ryhmätyönä toteutettavaa novellianalyysia ja sitäkin odotan tosi paljon, kun sain ryhmääni ihan ykköstyypit :)

Näin nyt

Hui kun aika onkin vierähtänyt TAAS niin nopeasti! Ja samalla huomaan, kuinka usein tuleekin ajateltua noin. No mutta kun aika vierähtää nopeasti niin ainakin omalla kohdallani se tarkoittaa sitä, että on ollut paljon mukavaa ja mielekästä tekemistä ja kaikkea ihanaa :) Koska syksy ei ei ole lempivuodenaikani ja olisin täysin valmis nukkumaan jotkin talviunien kaltaiset syysunet koko ajan lähenevän harmaan loskakauden yli niin olenkin nyt yrittänyt nauttia jokaisesta vielä lämmittävästä auringonsäteestä ja nauttia syksyisen metsän ja puutarhan antimista.

Opiskelut suomen kielen ja kirjallisuuden parissa ovat alkaneet sanoisinko mahtavasti. Hyviä tyyppejä, mielenkiintoisia oppisisältöjä, asiantuntevia opettajia ja luennoitsijoita… Mitäpä muuta tässä voisin toivoakaan :) Vaikka en osallistunut orientaatioviikolle, niin olen silti tutustunut tosi mukaviin ja samanhenkisiin ihmisiin. Myönnettäköön, että ensimmäisenä päivänä huomasin luokittelevani ihmisiä ”tsiguiksi”, ”boheemeiksi”, ”outoihin hyypiöihin” ja niin edelleen. Taas kerran tuli kuitenkin huomattua, että kaikenmaailman stereotypiat ja ennakkokäsitykset kannattaa heittää sinne minne päivä ei paista. Kaikki nuo edellä mainitsemani tsigut, boheemit ja oudot hyypiöt ovatkin osoittautuneet mielenkiintoisiksi eikä todellakaan minkään luokittelun arvoisiksi ihmisiksi.

Itse opiskeltavat asiatkin ovat ihan todella mielenkiintoisia! Kaukana ovat ne viime vuoden 1+1=2 meiningit, voi hyvää päivää! Tiedän, että tänä vuonna joudun oikeasti lukemaan tentteihin, koska opiskeltava asia on todellakin ihan uutta. Monia asioita on kyllä sivuttu esimerkiksi lukiossa, mutta ei todellakaan niin laajasti kuin ne pitäisi jo nämä ensimmäisetkin kurssit käytyä olla hanskassa. Voihan se olla, että tenteissä tulee ikävä luokanopettajakoulutuksen vastaavia, joihin pystyi menemään niillä tiedoilla, jotka oli omaksunut peruskouluaikana ja silti saada erinomaisen arvosanan ;) No joo, noita luokanopettajaopintoja ei kyllä oikeasti tule ikävä vaikka istuisin fennistiikan kymmenennessä uusintatentissä :D

Mitäs muuta syksyyni kuuluukaan… No, sitä asunnon etsintää tietysti! Vieläkään ei ole napannut. Yksi oikeasti u-n-e-l-m-a on tähän matkanvarrelle reilun kymmenen näkemäni asunnon joukkoon sattunut, mutta enpä ehtinyt tehdä tarjousta ja asunto oli mennyt jo noin tunnin sisällä näytöstä. Tiinalle sanoinkin tänään, että tuntuu siltä että koko ajan saisi olla netin ääressä päivystämässä myyntiin tulevia asuntoja puhelin toisessa ja rahat toisessa kädessä. Tämä rumba alkaa käydä työstä ihan oikeasti! Pitää kuitenkin yrittää ajatella positiivisesti, että kyllä se oma koti löytyy kunhan sen aika on. Ja toisaalta: voisi tämä päivittäin ajamani matka (70km/suunta) olla paljon pitempikin ja minulla on sentään hyvä ja turvallinen auto, jolla saan ajella :) Eikä aamut ja illatkaan ole vielä niin ylitsepääsemättömän pimeitä. Viime viikolla taisin tehdä ennätykset, kun ajoin kotiin 45 minuutissa :D Tuli ajettua 130 km/h, kun tie oli tyhjä ja voisin sanoa oppineeni jo aika tarkasti, missä tällä välillä on kameratolpat. Ei mitenkään erityisen järkevää ainakaan näin hirvien liikkuma-aikana, mutta tuo ajaminen on kaikista äsken mainitsemistani pienistä hyvistä puolista huolimatta kuitenkin todella puuduttavaa. Eli asuntoa kiivaasti etsiessä!

Tuntuipas kivalta kirjoitella taas pitkästä aikaa :) Onneksi en ole tehnyt tästä blogiin kirjoittelusta itselleni mitään pakkoa, koska teksti tuntuu syntyvän näin spontaanisti paljon paremmin. Vaikka toisaalta ehkä minua nyt jatkossa kuitenkin hieman tuuppaa kirjoittamaan pieni moraalinen velvoite: opiskelenhan sentään suomen kieltä ja kirjallisuutta sivuaineenani mediakulttuuri ja viestintä ;)