...palataalisia, velaarisia, laryngaalisia...
Viime päivät koulussa (en vaan osaa sanoa yliopistossa, kuulostaa niin snobbailulta!) ovat menneet taas ihan kuin siivillä. On niin hyvä fiilis, kun luennoilla istuminen ei ole pakkopullaa, vaan käsiteltävät asiat ovat oikeasti kiinnostavia! Toisaalta on kyllä pakko myöntää, että suomen kielen luennoilla tulee joskus kuitenkin vilkuiltua kelloa, kun fennistiikan ja suomen kielen rakenteen asiat menevät joskus melkoisen kovaa ja korkealta :D Olenkin tässä pähkäillyt, että valitsisinko pääaineekseni suomen kielen vai kirjallisuuden, mutta ilmeisesti päätöksen tekemisellä ei ole vielä mitään kiirettä. Haaveissani on toimittajan ammatti, joten sen vuoksi suomen kielen opiskeleminen pääaineena kuulostaisi ehkä järkevämmältä. Toisaalta tänään katselin netistä tilastoja yliopistostamme valmistuneiden työelämään sijoittumisesta olikohan parin viime vuoden ajalta ja tadaa: yhtään suomen kielen pääaineopiskelijaa ei työskentele toimittajana, mutta kirjallisuutta pääaineena opiskelleista löytyy nykyisiä toimittajia! Kirjallisuus vaikuttaa tällä hetkellä suomea mielenkiintoisemmalta, joten ehkä minulla olisi mahdollisuus päästä unelma-ammattiini opiskelemalla kirjallisuutta pääaineenani :) Laitoin tänään vielä uraohjaajalle sähköpostia asiasta, ja nyt odottelen mielenkiinnolla minkälaisia opintoja hän minulle suosittelee.
Eilen sattui muuten aika hauska juttu kirjoitusviestinnän kurssilla. Aloimme käsitellä kainalojuttuja: niiden tyypillisiä piirteitä, kirjoitusasua ja niin edelleen. Opettajamme oli monistanut meille mallijuttuja eilisestä maakuntamme pääsanomalehdestä, jota en ollut ehtinyt lukea vielä aamulla ennen koul…yliopistolle lähtöä. Olikin aikamoinen yllätys, kun sydänpotilaiden liikunnasta kertovaa pääjuttua kuvitti enoni kuva ja kainalojutussa oli haastattelu hänestä! Luokkatila oli aivan hiljainen, kun kaikki tutkivat eri juttuja ja yhtäkkiä suustani tuli ihan huomaamattomasti: ”Hei tuohan on miun eno!” :D Näin kirjoitettuna tämä ei nyt kuulosta mitenkään ihmeelliseltä jutulta, mutta siinä tilanteessa tuollainen yhteensattuma kyllä yllätti!
Huomenna olisi vielä opiskelupäivä tiedossa ja sitten alkaa ihana kolmen päivän viikonloppu :) Ja huomenna on pelkkää kirjallisuutta: sen lajeja ja peruskurssia, jes! Teemme huomenna myös ryhmätyönä toteutettavaa novellianalyysia ja sitäkin odotan tosi paljon, kun sain ryhmääni ihan ykköstyypit :)
Eilen sattui muuten aika hauska juttu kirjoitusviestinnän kurssilla. Aloimme käsitellä kainalojuttuja: niiden tyypillisiä piirteitä, kirjoitusasua ja niin edelleen. Opettajamme oli monistanut meille mallijuttuja eilisestä maakuntamme pääsanomalehdestä, jota en ollut ehtinyt lukea vielä aamulla ennen koul…yliopistolle lähtöä. Olikin aikamoinen yllätys, kun sydänpotilaiden liikunnasta kertovaa pääjuttua kuvitti enoni kuva ja kainalojutussa oli haastattelu hänestä! Luokkatila oli aivan hiljainen, kun kaikki tutkivat eri juttuja ja yhtäkkiä suustani tuli ihan huomaamattomasti: ”Hei tuohan on miun eno!” :D Näin kirjoitettuna tämä ei nyt kuulosta mitenkään ihmeelliseltä jutulta, mutta siinä tilanteessa tuollainen yhteensattuma kyllä yllätti!
Huomenna olisi vielä opiskelupäivä tiedossa ja sitten alkaa ihana kolmen päivän viikonloppu :) Ja huomenna on pelkkää kirjallisuutta: sen lajeja ja peruskurssia, jes! Teemme huomenna myös ryhmätyönä toteutettavaa novellianalyysia ja sitäkin odotan tosi paljon, kun sain ryhmääni ihan ykköstyypit :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti