Melkein, taas kerran

Edellisten postausteni perusteella tämän blogin voisi kohta varmaan kategorisoida johonkin "epätoivoista asunnon etsintää" -luokkaan... (Apua, onko asunnon etsintää yhdyssana? Nyt ei tämän pilkunviilaajan aivot toimi yhtään vapaapäivää kun vietän ;) ) Tuollaista luokitusta ei kyllä ole olemassakaan, mutta jos olisi niin takuulla siihen liittyisin. Tämä asuntoprojektini alkaa käydä niin työlääksi, että se vie energiaa ihan liikaa jo muiltakin asioilta. Siksi tuntuukin helpottavalta purkaa ajatuksia siitä kirjoittamalla - samalla tavalla kuin terapoin itseäni monen muunkin asian kanssa.

Eilen nettiin oli ilmestynyt yksi uusi kaksio myyntiin. Kiva sijainti, tänä vuonna hyvällä maulla rempattu, yhtiövastike kohtuullinen ja niin edelleen. Asunto oli hinnaltaankin ihan maksettavissa, vaikka aika lähellä kipurajaani se hipoikin. Toisaalta olen valmis maksamaan asunnosta muutaman tuhat euroa enemmän, jos se täyttää nuo yllä mainitsemani kriteerit. Tämän asunnon vetonaulana oli vielä sekin, että välittäjän ilmoituksen mukaan "kaikki isoimmat remontit on jo tehty!"

Ehkäpä tässä vaiheessa minun olisi täytynyt (kokemuksesta, heh) jo tajuta, että vähän liian hyvältähän tuo kuulostikin. Välittäjälle soitellessa nimittäin paljastui, että taloon on tulossa HISSI- ja VIEMÄRIREMONTIT! Mielestäni on aika hullua väittää, että kaikki isoimmat remontit on tehty, jos tuon suuruusluokan remontteja on kuitenkin vielä tiedossa? Jo pelkkä viemäriremontti tulee maksamaan kyseisen asunnon kohdalle välittäjän mukaan vähintään 6000 euroa, ja hissiremontin hintaa en edes uskalla ajatella. Varsinkaan, kun mummini taloon tehtiin vähän aikaa sitten hissiremontti ja se tuli maksamaan mummilleni noin parikymmentätuhatta euroa. Siinäpä sitä tulisikin sitten asunnolle hintaa ihan mukavasti ja kipurajani hinnan suhteen ylittyisi kyllä monta kertaa...

Tällainen tapaus siis tällä kertaa, mitäköhän seuraavaksi. Jokohan se unelma-asunto olisi vuorossa? Tämä rumba on niin hermoja raastavaa, kun en uskalla esimerkiksi sopia hirveästi mitään menoja, kun ikinä ei tiedä milloin on jonkun asunnon katsominen tiedossa. Olen nimittäin huomannut, että tässä touhussa ei auta jäädä aikailemaan, vaan on toimittava heti kun asunto ilmestyy myyntiin! Edelleen siis mennään sillä netti-puhelin-rahat -valmiudella, jospa se kohta jo tärppäisi!

Bilabiaalisia ja labiodentaalisia konsonantteja...

...palataalisia, velaarisia, laryngaalisia...

Viime päivät koulussa (en vaan osaa sanoa yliopistossa, kuulostaa niin snobbailulta!) ovat menneet taas ihan kuin siivillä. On niin hyvä fiilis, kun luennoilla istuminen ei ole pakkopullaa, vaan käsiteltävät asiat ovat oikeasti kiinnostavia! Toisaalta on kyllä pakko myöntää, että suomen kielen luennoilla tulee joskus kuitenkin vilkuiltua kelloa, kun fennistiikan ja suomen kielen rakenteen asiat menevät joskus melkoisen kovaa ja korkealta :D Olenkin tässä pähkäillyt, että valitsisinko pääaineekseni suomen kielen vai kirjallisuuden, mutta ilmeisesti päätöksen tekemisellä ei ole vielä mitään kiirettä. Haaveissani on toimittajan ammatti, joten sen vuoksi suomen kielen opiskeleminen pääaineena kuulostaisi ehkä järkevämmältä. Toisaalta tänään katselin netistä tilastoja yliopistostamme valmistuneiden työelämään sijoittumisesta olikohan parin viime vuoden ajalta ja tadaa: yhtään suomen kielen pääaineopiskelijaa ei työskentele toimittajana, mutta kirjallisuutta pääaineena opiskelleista löytyy nykyisiä toimittajia! Kirjallisuus vaikuttaa tällä hetkellä suomea mielenkiintoisemmalta, joten ehkä minulla olisi mahdollisuus päästä unelma-ammattiini opiskelemalla kirjallisuutta pääaineenani :) Laitoin tänään vielä uraohjaajalle sähköpostia asiasta, ja nyt odottelen mielenkiinnolla minkälaisia opintoja hän minulle suosittelee.

Eilen sattui muuten aika hauska juttu kirjoitusviestinnän kurssilla. Aloimme käsitellä kainalojuttuja: niiden tyypillisiä piirteitä, kirjoitusasua ja niin edelleen. Opettajamme oli monistanut meille mallijuttuja eilisestä maakuntamme pääsanomalehdestä, jota en ollut ehtinyt lukea vielä aamulla ennen koul…yliopistolle lähtöä. Olikin aikamoinen yllätys, kun sydänpotilaiden liikunnasta kertovaa pääjuttua kuvitti enoni kuva ja kainalojutussa oli haastattelu hänestä! Luokkatila oli aivan hiljainen, kun kaikki tutkivat eri juttuja ja yhtäkkiä suustani tuli ihan huomaamattomasti: ”Hei tuohan on miun eno!” :D Näin kirjoitettuna tämä ei nyt kuulosta mitenkään ihmeelliseltä jutulta, mutta siinä tilanteessa tuollainen yhteensattuma kyllä yllätti!

Huomenna olisi vielä opiskelupäivä tiedossa ja sitten alkaa ihana kolmen päivän viikonloppu :) Ja huomenna on pelkkää kirjallisuutta: sen lajeja ja peruskurssia, jes! Teemme huomenna myös ryhmätyönä toteutettavaa novellianalyysia ja sitäkin odotan tosi paljon, kun sain ryhmääni ihan ykköstyypit :)

Näin nyt

Hui kun aika onkin vierähtänyt TAAS niin nopeasti! Ja samalla huomaan, kuinka usein tuleekin ajateltua noin. No mutta kun aika vierähtää nopeasti niin ainakin omalla kohdallani se tarkoittaa sitä, että on ollut paljon mukavaa ja mielekästä tekemistä ja kaikkea ihanaa :) Koska syksy ei ei ole lempivuodenaikani ja olisin täysin valmis nukkumaan jotkin talviunien kaltaiset syysunet koko ajan lähenevän harmaan loskakauden yli niin olenkin nyt yrittänyt nauttia jokaisesta vielä lämmittävästä auringonsäteestä ja nauttia syksyisen metsän ja puutarhan antimista.

Opiskelut suomen kielen ja kirjallisuuden parissa ovat alkaneet sanoisinko mahtavasti. Hyviä tyyppejä, mielenkiintoisia oppisisältöjä, asiantuntevia opettajia ja luennoitsijoita… Mitäpä muuta tässä voisin toivoakaan :) Vaikka en osallistunut orientaatioviikolle, niin olen silti tutustunut tosi mukaviin ja samanhenkisiin ihmisiin. Myönnettäköön, että ensimmäisenä päivänä huomasin luokittelevani ihmisiä ”tsiguiksi”, ”boheemeiksi”, ”outoihin hyypiöihin” ja niin edelleen. Taas kerran tuli kuitenkin huomattua, että kaikenmaailman stereotypiat ja ennakkokäsitykset kannattaa heittää sinne minne päivä ei paista. Kaikki nuo edellä mainitsemani tsigut, boheemit ja oudot hyypiöt ovatkin osoittautuneet mielenkiintoisiksi eikä todellakaan minkään luokittelun arvoisiksi ihmisiksi.

Itse opiskeltavat asiatkin ovat ihan todella mielenkiintoisia! Kaukana ovat ne viime vuoden 1+1=2 meiningit, voi hyvää päivää! Tiedän, että tänä vuonna joudun oikeasti lukemaan tentteihin, koska opiskeltava asia on todellakin ihan uutta. Monia asioita on kyllä sivuttu esimerkiksi lukiossa, mutta ei todellakaan niin laajasti kuin ne pitäisi jo nämä ensimmäisetkin kurssit käytyä olla hanskassa. Voihan se olla, että tenteissä tulee ikävä luokanopettajakoulutuksen vastaavia, joihin pystyi menemään niillä tiedoilla, jotka oli omaksunut peruskouluaikana ja silti saada erinomaisen arvosanan ;) No joo, noita luokanopettajaopintoja ei kyllä oikeasti tule ikävä vaikka istuisin fennistiikan kymmenennessä uusintatentissä :D

Mitäs muuta syksyyni kuuluukaan… No, sitä asunnon etsintää tietysti! Vieläkään ei ole napannut. Yksi oikeasti u-n-e-l-m-a on tähän matkanvarrelle reilun kymmenen näkemäni asunnon joukkoon sattunut, mutta enpä ehtinyt tehdä tarjousta ja asunto oli mennyt jo noin tunnin sisällä näytöstä. Tiinalle sanoinkin tänään, että tuntuu siltä että koko ajan saisi olla netin ääressä päivystämässä myyntiin tulevia asuntoja puhelin toisessa ja rahat toisessa kädessä. Tämä rumba alkaa käydä työstä ihan oikeasti! Pitää kuitenkin yrittää ajatella positiivisesti, että kyllä se oma koti löytyy kunhan sen aika on. Ja toisaalta: voisi tämä päivittäin ajamani matka (70km/suunta) olla paljon pitempikin ja minulla on sentään hyvä ja turvallinen auto, jolla saan ajella :) Eikä aamut ja illatkaan ole vielä niin ylitsepääsemättömän pimeitä. Viime viikolla taisin tehdä ennätykset, kun ajoin kotiin 45 minuutissa :D Tuli ajettua 130 km/h, kun tie oli tyhjä ja voisin sanoa oppineeni jo aika tarkasti, missä tällä välillä on kameratolpat. Ei mitenkään erityisen järkevää ainakaan näin hirvien liikkuma-aikana, mutta tuo ajaminen on kaikista äsken mainitsemistani pienistä hyvistä puolista huolimatta kuitenkin todella puuduttavaa. Eli asuntoa kiivaasti etsiessä!

Tuntuipas kivalta kirjoitella taas pitkästä aikaa :) Onneksi en ole tehnyt tästä blogiin kirjoittelusta itselleni mitään pakkoa, koska teksti tuntuu syntyvän näin spontaanisti paljon paremmin. Vaikka toisaalta ehkä minua nyt jatkossa kuitenkin hieman tuuppaa kirjoittamaan pieni moraalinen velvoite: opiskelenhan sentään suomen kieltä ja kirjallisuutta sivuaineenani mediakulttuuri ja viestintä ;)

Plöäh

Jos viime postaus oli ihan parhautta, niin nyt tuntuu kyllä ihan päinvastaiselta. Mikään asia ei ole pahasti rempallaan, mutta pienistä puroista kasvaa iso joki - tiedättehän. Tänään on ollut tosi surullinen olo vaikka olenkin yrittänyt piristää itseäni raittiilla ulkoilmalla, leipomisella, hyvällä musiikilla. Taitaa olla vain sellainen päivä, ettei mikään oikein innosta?

Päivittely- ja muutakin "yleis"intoani on lannistanut eniten ehkä se, että ihan NÄIN lähellä olleet asuntokaupat menivät sunnuntaina mönkään. Asunnon myyjät lupailivat ilmoitella sunnuntaina mihin tulokseen he olivat tarjoukseni suhteen tulleet. Tarjoukseni ei kuulemma ollut tarpeeksi iso. Eniten ihmettelen sitä, että kyse oli vain muutamista ykköstuhansista ja nyt he laittavat asuntonsa välittäjän kautta myyntiin ja maksavat vähintään viiden prosentin välityspalkkion = häviävät saman summan rahaa kuin minkä olisivat voineet tulla tarjoukseeni vastaan. Harmittaa niin paljon, koska asuntonäyttöön mennessäni tunsin aivan kuin olisin tullut kotiini, mikä onkin ollut yksi tärkeä kriteeri asunnonvalinnassani. Olin ihan varma, että nyt tärppäsi ja ehdin jo suunnitella pientä remonttia asuntoon seinien maalauksen ja tapetoinnin osalta. Niin ja tupareitakin kerkesin jo miettiä! :D Nyt täytyy vain luottaa taas siihen, että ehkäpä tuo asunto ei sittenkään ollut minua varten ja se oikea tulee vielä vastaan ihan varmasti :)

Eilen illalla kävin moikkaamassa Tiinaa viimeistä kertaa kolmeen ja puoleen kuukauteen. Kiitos Tiina, että oikaisit ettei seuraavaan tapaamiseemme olekaan sitä puolta vuotta kuten olin omassa päässäni ajatellut :) En voi sanoin kuvailla miten kova ikävä tulee, kun Tiina taas kohta lennähtää Skotteihin! Onneksi "erosimme" eilen hyvillä mielin, vaikka itku oli kyllä lähellä siinä haliessa. Tuli kyllä taas kerran ihan ylikiitollinen olo, kun huomasin jälleen miettiväni kuinka ihanalla ystävällä minut on siunattu <3 Onni on myös se, että tiedän ettei yhteydenpitomme katkea vaikka kilometrit välillämme tuplaantuvat, triplaantuvat...en edes uskalla ajatella kuinka moninkertaistuvat.

Etteikö tuo heippojen sanominen Tiinalle olisi ollut jo tarpeeksi haikeaa, niin... Muutama postaus sitten kirjoittelinkin M:stä (silloin joku ihana, nam, tai vastaava, nyt pelkkä M). Joo, tämä ei tiedä hyvää. Käytiin nimittäin eilen illalla Tiinan kanssa lenkillä ja arvatkaapa kuka ajoi erään tämän kylän ärsyttävimmännenäkkäimmänokeivittumaisimman tytön pihaan juuri kun olimme kävelemässä heidän talonsa ohi! Vaikka tiesin, että heillä oli ollut juttua jo reilun viikon ajan, ja ettei minun ja M:n jutulla olisi ollut mitään realistista tulevaisuutta niin harmittaa silti ihan hirveästi! Pakko kai tässä on myöntää oma tappionsa, hammasta purren kylläkin!

Inhoan itsessäni tätä puolta, kun vain valitan, valitan ja valitan. Aiheitahan minulla olisi vielä vaikka minkä verran, mutta luulen ettei ketään kiinnosta lukea pelkkää valitusta (vaikka tuskin tätä kovin moni lukee, mutta however) eikä tätä ole itsekään mukava lukea myöhemmin. Niin siis tänään sipulia pilkkoessani tökkäsin veitsellä kunnon avohaavan sormeeni, veljeni unohti tuoda postit keskustasta, kaakaojauhepakkaus levisi pitkin pöytiä, kerma oli mennyt vanhaksi, nokkonen poltti käteeni, unohdin märät pyykit koneeseen...

Parhautta

Oi ja voi, mitä tekisinkään ilman Tiinaa?! :) Ainakin viime lauantai olisi ollut varmasti miljoona kertaa tylsempi päivä, ellei tätä ihanaa rakkauttani olisi olemassa! Aamulla lähdimme kymmenen maissa ihanan kesäiseen Savonlinnaan suunnitelmissamme vain hengailla ja nauttia kaupungin tunnelmasta, käydä syömässä ja suorittaa ehkä pienimuotoista shoppailuakin. Sää suosi meitä, kinkkiruoka ei taaskaan kaikessa herkullisuudessaan pettänyt ja lounasseuraksemme saimme golfkierrokselta tulleen äitini :) Savonlinnapäivä oli siis erittäin onnistunut, paitsi että perinteisesti kävi niin, ettei juuri sitä löytynyt mitä kaupoista metsästimme. Tiina olisi tarvinnut lentokoneen käsimatkatavaroihin menevän laukun, jonne myös läppäri olisi mahtunut, mutta Savonlinnan laukkuvalikoimasta ei löytynyt miellyttävää yksilöä. Onneksi itse kuitenkin pääsin hieman paikkaamaan tilannetta, kun löysin i-h-a-n-a-n Friis&Companyn laukun! Se on täydellinen, nam! Nyt minulla ei ole siitä kuvaa, mutta varmasti se tullaan näkemään täällä bloginkin puolella aikanaan.

Illaksi menimme Tiinan kanssa meille laittautumaan ja Elisakin liittyi aikanaan seuraamme :) Oli ihana istua iltaa ja aloitella ennen baariin lähtöä pienellä porukalla ja höpötellä vain. Vaikka tykkään ehdottomasti isommistakin bileistä, niin kyllä pienellä porukalla olemisessakin on puolensa, etenkin kun seurana on noin huipputytöt! :) Baarin puolella meni taas aika lujaa ja sunnuntaina olikin taas pientä morkkista ilmassa. No, tehtyä ei saa tekemättömäksi joten turha kai murehtia?

Myös sunnuntai meni savonlinnaillessa, nimittäin vippinä Nightwishin Olavinlinnan konsertissa :) Show oli kertakaikkisen mahtava! Tunnelma olisi ollut vieläkin parempi ellen olisi ollut edellisen illan tiimoilta niin jumissa... Onneksi konsertin pauhu kuitenkin tempaisi mukaansa niin hyvin, että darrakin taisi siinä samalla kaikota :)

Postauksen kuvat ovat hiukan normaalia pienempiä, koska täältä melko heikkojen nettiyhteyksien päästä menisi ihan sairaasti aikaa, jos alkaisin ladata noita Photobucketiin yhtään isompina :(

Kolmastoista, muttei perjantai

Olipas ihana ja jotenkin vapauttava olo, kun kirjoittelin eilen tuota tekstiäni ihan ajatuksenvirtana! Mietinkin, josko nyt alkaisin kirjoittamaan tätä blogia myös päiväkirja-tyyliin. Olen kaivannut sitä, että pääsisin purkamaan päiviäni jonnekin ja ehkä myös niin, että teksteilläni olisi itseni lisäksi myös muita lukijoita. Tämä blogi voisi olla sille sinänsä hyvä paikka, ettei kovin moni lähipiiristäni ilmeisesti tiedä tästä, joten voisin kirjoitella melko avoimesti. Ei tietysti pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa - tiedä mitä juttuja tällä menolla minusta alkaa taas kylillä liikkumaan :D Se ei kylläkään olisi ensimmäinen kerta.

Helpotti ihan kummasti, kun pääsin purkamaan tuohon eilisen tekstin loppuun vielä tuosta yhdestä ihanuudestakin. Ei kyllä sillä, etteikö myös ikäväni häntä kohtaan olisi samalla taas nostanut päätään ja voimistunut. Mutta nyt jos hyvin käy, niin olemme taas lauantaina samassa paikassa illanvietossa ja pitää sitten kyllä katsella tilannetta taas uudemman kerran ;) Ainut vain, että humalassahan sitä ollaan usein kiinnostuneita vähän kenestä tahansa. Mutta ihan sama, olisipa hän miten kovassa humalassa tahansa, niin jos vielä voisin päästä siihen ihanan lämpimään syliin nukkumaan ja halimaan ja vähän vaikka pussailemaankin. Aijaijai <3

Muttajoo, jospa siirtyisin noista ruusunpunaisista haaveistani tähän päivään. Aamupäivän vietin lähinnä sisällä ensi vuoden kurssivalintoja tehden ja muihin opiskelujuttuihin orientoituen. Opiskelu itsessään ei tällä hetkellä kiinnosta tippaakaan, mutta olen silti superonnellinen, että pääsin opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta! :) Voin vain kuvitella, että esimerkiksi kirjoitusviestinnän ja fennistiikan kurssit motivoivat opiskelemaan hiukan paremmin verrattuna vaikkapa viime vuoden musiikkiliikunnan (lue: käsien läpsyleikkejä lastenlaulut taustalla soiden, anna mun kaikki kestää!) kurssiin verrattuna. Ehkä nuo leikit kuulostaa jonkun mielestä hauskoilta, mutta itse tunsin palanneeni reilut kymmenen vuotta ajassa taaksepäin päivähoitoaikoihini. Toisaalta pitäähän minun nuo monialaiset suorittaa jossain vaiheessa loppuun jos luokanopettajankin pätevyyttä mielin, mutta opinto-oikeutta on onneksi jäljellä vielä kuusi-seitsemän vuotta :D No panic. Ajattelin mahdollisesti suorittaa jo ensimmäisenä vuonna myös viestinnän ja mediakulttuurin kursseja ja arvatkaa miten innoissani olen?! :)

Iltapäivällä lähdimme äitini kanssa Joensuuhun, missä äidilläni oli kampaaja ja sen jälkeen kävimme asuntonäytössä. Äitini kampaajan ajan kiertelin hetken kaupungilla (suosittelen kaikille Punnitse&Säästä- nimistä kauppaa: valtavasti pähkinöitä, jugurttiasioita banaaneista mansikoihin, kuivattuja hedelmiä, luomutuotteita, etnisiä ruokia...vau ja nam!), mutta väsymyksen iskettyä kampaamon ihanan muhkeat nahkasohvat vetivät puoleensa niin, että menin sinne istuskelemaan ja odottelemaan äitiäni.

Sen jälkeen lähdimme katsomaan tuota asuntoa ja ihan mukavaltahan tuo vaikutti :) Oikeastaan tosi mukavalta. Äitini tosin huomasi asunnosta muutamia vikoja ja epäkäytännöllisyyksiä, jotka olisivat kyllä ihan päteviä syitä laskea asunnon hintaa. Kyse oli siis -80- luvun alussa valmistuneesta kerrostalokaksiosta, joka oli remontoitu omistajan mukaan "lattiasta kattoon". Totuus oli kuitenkin hieman eri, kun tarkastelimme asuntoa paikan päällä. Jossain seinässä oli halkeama, pesuhuoneessa oli aivan liikaa hukkatilaa, ikkuna- ja putkiremontteja ei ollut tehty jne... Mutta asunto oli jotenkin tosi persoonallinen ja teki minuun loppujen lopuksi aika suurenkin vaikutuksen :) Ensi viikon alussa on luvassa muitakin asuntonäyttöjä ja pitää sen jälkeen miettiä, josko jättäisin tarjouksiakin.

Nyt illan aion vain rentoilla ja käydä syömässä viinimarjoja puskista, kun mustatkin alkavat olla jo ainakin yläoksilla ihanan isoja, makeita ja kypsiä :) Ehkäpä myös luen muutaman luvun Anna-Leena Härkösen Ei kiitos- kirjaa, joka on muuten ihan törkeän hyvä! :) Siinä on kirjailija, jonka kirjoitustyyli iskee minuun ihan kympillä.

Long time no see

Ei ole kovin helppoa alkaa kirjoittamaan uutta päivitystä tällaisen ruhtinaallisen pitkän bloggaustauon jälkeen... En oikein tiedä mistä aloittaisin ja mitä ylipäätään kirjoittaisin. Ehkä yhteenvetona tästä kesästä voisin sanoa, että se on taas kerran ollut yksi parhaimmista! :) Töitä ja lomailua juuri sopivassa suhteessa, paremmat säät kuin viime kesänä, ihanaa yhdessäoloa rakkaitten ihmisten kanssa ja kaikkea muuta peruskesäpuuhailua. Miten onnellinen ihminen voikaan olla! :)

Mansikanmyyntihommani loppuivat viime viikon perjantaihin (tosin viimeiset päivät möin mansikoiden osalta lähinnä eioota, koska sato oli alkanut mennä jo ohitse ja edustamani puutarha oli siirtynyt jo lähes kokonaan vadelmiin). Lauantaina olikin aika vähän juhlistaa kahdenkympin rajapyykin ylittämistä, loman alkamista ja Syrjistä :) Bileet menivät, noh, hyvin siltä osin mitä niistä muistan ;) Tämä kaksikymppinen juhlakalu lisäsi ikäänsä kuusikymppiä ja nappasi kasikymppistä raakana ja voitte vain kuvitella minkälainen alamäki siitä alkoi. Nyt jälkeenpäin kun mietin omaa toilailuani, niin olen sitä mieltä että olisinpa tehnyt nuokin toilailut TEINIVUOSINANI enkä nyt sen ikäkauden ylitettyäni. No jospa tästäkin taas jotain oppisin seuraavaa kertaa varten, veikkaan että sana kohtuus voisi olla ihan hyvä siirtää teoriasta käytäntöön asti ;)

Niin ja ei yöni pelkkää alamäkeä ollut. Sain viereeni ihanan kohtalotoverin ja nyt haikailenkin tämän veljeni parhaan kaverin, vajaa pari vuotta nuoremman pojan perään :( Tiina, jos ja kun luet tätä niin prkl kun minnuu ihan oikeesti on nyt alkuviikosta alkanu harmittaa se mitä se siihen miun viestiin vastas ja oon ollu ihan down! :(

Tämä postaus tuli aika tajunnanvirtana, mutta tykkään just siitä, kun voin kirjottaa mitä mieleeni tulee. Lukekaa tai olkaa lukematta :)