Onhan enneunia olemassa, onhan?

Tällä hetkellä minun pitäisi olla lukemassa tenttiin, mutta kun kirjoitusinto iskee, niin se on ehdottomasti käytettävä hyväksi! Sinänsä ainakaan omalla kohdallani ei kyllä ole mikään ihme, että inspiraatio iskee juuri silloin, kun paksu pinkka luentomatskuja odottaa vieressäni lukijaansa…

Mutta miksi varsinaisesti halusin kirjoittaa, on se, että näin toissayönä pitkästä aikaa niin ihanaa unta! Ennen kuin kerron varsinaisesti unestani, täytyy minun hieman taustoittaa asiaa, koska enpä ole tainnut kertoa tästä edes parhaimmille ystävillenikään äitiäni lukuun ottamatta (lukekaa eteenpäin, niin tulette tietämään miksi äitini tietää asiasta!)

Matkustin viime kevättalvella Joensuusta kotiin junalla. Kotipaikkakuntani pysäkki on heti ensimmäinen pysäkki Joensuun jälkeen, joten olen tottunut siihen, että kyseisellä matkalla voin istahtaa melkeinpä mille tahansa tyhjälle paikalle; yleensä se paikka on minulle myydyn ikkunapaikan viereinen käytäväpaikka. (Olen huomannut, että Vr:llä on tapana myydä aina ikkunapaikka ja jättää se viereinen käytäväpaikka myymättä, jos juna ei ole aivan täynnä.) Istahdinpa taas tapani mukaan siihen käytäväpaikalle. Huomasin junan täyttyvän melko hyvää tahtia, olihan sentään kyse perjantain alkuillasta, mutta ajattelin että ei sitä minun valloittamaani käytäväpaikkaa kuitenkaan ollut kenellekään myyty enkä siirtynyt siitä mihinkään. Meni muutama minuutti ja aivan syötävän komea poika tuli kohdalleni, katsoi lippuansa ja kertoi kohteliaasti, että istuin hänen paikallaan. Kerroin jääväni jo heti seuraavalla asemalla pois ja ehdotin, jos hän haluaisi mennä istumaan minun ikkunapaikalleni, jottei hänen tarvitsisi turhaan nousta paikaltaan puolen tunnin kuluttua. Diili tuli! (Olin muuten niin häsessä tuota asiaa pojalle selittäessäni, että on suoranainen ihme, että hän tajusi selitykseni pointin :D)

Diili tuli, ja vaihdoimme paikkamme päikkäin. Heti kohta poika kaivoi repustaan esille jotain koulujuttuja, jotka myöhemmin osoittautuivat ruotsin lisätehtäviksi, jotka hän oli saanut jotta pääsisi kurssin läpi. Ilmeisesti tuijottelin häntä hiukan liian intensiivisesti (vaikka yritin kyllä olla huomaamaton!), koska hän itse avasi keskustelun sanomalla: ”Joo tässä näitä ruotsin tehtäviä teen, kun yritän päästä yhtä kurssii läpi… Hei elä kato näitä toisia papereita, kun sain kaverilta näihin tehtäviin oikeet vastaukset ja ajattelin mennä sieltä missä aita on matalin ja kopsata nuo suoraan itelleni kun ei tuo ruotsi oikeen kiinnosta” Jotenkin poika alkoi huvittamaan minua ihan hirmuisesti, ja onneksi, onneksi osasin vastata tuohon jotain nasevaa. Enää en tosin muista mitä sanoin, mutta kuitenkin jotain sellaista, että juttumme jatkui koko junamatkan ajan. Kerkesimme jutella kaikkea maan ja taivaan väliltä: koulusta ja opiskelusta, harrastuksista, sisaruksista, sanomalehtien lukemisesta… Niin ja huomasimme myös, että meillä on yllättävän paljon myös yhteisiä kavereitakin! Kun poika kertoi nimensä, tajusin heti että olen kuullut hänestä erinäisissä yhteyksissä ja lukenut hänestä lehdestä. Ikäänsä nähden hän todella fiksu poika, ja sitäkin komeampi! Ei mikään turha ammari vaan ihan oikeasti esimerkiksi yhteiskunnastakin perillä oleva tyyppi olematta kuitenkaan millään tavalla nörtti tai muu vastaava. Loppumatkasta sovimme, että lähetän hänelle kaveripyynnön Facebookissa. Niin lähetin ja hän hyväksyi sen, ja saman illan aikana vaihdoimme muutamia viestejä inboxin puolella.

Junamatka tuntui yllättävän pitkältä, kun yleensä hyvässä seurassa aika vierähtää nopeammin kuin sen sallisi. Tällä kertaa tuo matkan pitkältä tuntuminen oli kyllä onni, koska olisin voinut istua ja jutella tuon pojan kanssa vaikka hänen pääteasemalleen asti! Kun astuin junasta ulos, oloni oli samaan aikaan sekä haikea että onnellinen, ja pakko myöntää, ihastunut. Äitini ensimmäinen kysymys olikin: ”Mitäs nyt on tapahtunut?” Minun oli pakko kertoa hänelle, vaikka olin ajatellut pitää tapahtuneen vain omana tietonani. Seuraava kysymys olikin: ”Ja nyt taidat olla aika ihastunut?” En tietenkään myöntänyt ja puolustelin itseäni esimerkiksi sillä, että tapaamani poika on pikkuveljeni ikäinen (ja tietysti samaan aikaan vakuuttelin itselleni omassa päässäni, että eihän vajaa pari vuotta edes olisi paha ikäero :D ). Ja enhän minä todellisuudessa tiennyt esimerkiksi sellaista aika tärkeää seikkaa, että onko hän vapaa vai varattu.

Tuosta junamatkasta asti poika on pyörinyt koko ajan jollain tasolla mielessäni. Varsinainen ihastuminen haihtui jossain vaiheessa, mutta se on nostanut taas päätään. Olemme pitäneet jonkin verran yhteyttä lähinnä Facebookin kautta hyvin kaverillisessa hengessä. Silti hänen siviilisäätynsä on minulle edelleenkin mysteeri, mutta olen kallistumassa sen puolelle että ei hän taida ainakaan varattu olla…jes!

Ehkäpä siinä oli taustoja jo tarpeeksi, eli nyt siihen uneen. Tosin epäilen, että tästä selostuksesta tulee paljon äskeistä lyhyempi, vaikka tämän uneni piti ollakin tämän postauksen pääjuttu, niin nyt tuntuu siltä etten jaksa siitä enää niin perinpohjin kirjoittaakaan :D Muttajoo, unessani olin saanut itselleni Joensuusta sen asunnon, jota olen nyt ostattelemassa. Olin pyytänyt junamatkapoikaa kahville luokseni ja juttelimme kaikkea aivan samaan tapaan kuin junassakin. Yhtäkkiä tilanne oli ajautunut siihen, että pötköttelimme vierekkäin ja hän piti minua oikein tiukasti lämpimässä sylissään. Tuon pienen referaatin pohjalta voitte varmasti kuvitella, mikä hymy kasvoilla heräsin eiliseen aamuun! Voi kunpa tuo uni kävisi vielä joskus toteen! Minulla onkin tässä jo omat pienet suunnitelmani käynnissä, nimittäin ajattelin rohjeta pyytää tuota poikaa ihan oikeasti kahville kunhan asuntoasiani järjestyy :)

Puutarhuri täällä hei!

Kuvien perusteella voineekin päätellä, mitä olen viime päivät - tai oikeastaan viime viikot - puuhaillut :) Toisaalta vihaan syksyä ihan kamalasti, mutta onneksi siinä on sentään joitain hyviäkin puolia. Olen ilmeisesti jo mummoutunut tosi pahasti, mutta eipä paljon parempaakaan tekemistä näin syksyllä voisi olla kuin kerätä omppuja kirpeän raikkaassa ulkoilmassa ja sen jälkeen ruveta soseuttamaan niitä! Ennätykseni on kyllä ehdottomasti viime maanantai, jolloin soseutin omppuja yhteensä yhdeksän tuntia putkeen ja tuloksena sain reilut 20 litraa stydiä tavaraa. Käsi oli kyllä tuossa vaiheessa jo ihan kramppamispisteessä, kun ensin täytyy porailla ompuista siemenkodat pois, sitten pilkkoa ja haudutuksen jälkeen vielä survoa sauvasekoittimella soseeksi. Vastapainoksi kylläkin koko koti tuoksui ihanasti ompulle ja inkiväärille, jota lisäsin soseeseen antamaan oman pikantin lisämakunsa :) Suosittelen!

Olen edelleen täällä heikkojen nettiyhteyksien päässä, joten kuvatkin tulevat sen takia pienemmässä koossa. Ja koska yhteys pätkii jatkuvasti Photobucketiin kuvia lisätessäni, niin minulla ei ole nyt tarjota kuvaa tuosta reilusta 20 litrasta, mutta voin sanoa, että se on yhtä kuin monta, monta pakasterasiaa! :D

Melkein, taas kerran

Edellisten postausteni perusteella tämän blogin voisi kohta varmaan kategorisoida johonkin "epätoivoista asunnon etsintää" -luokkaan... (Apua, onko asunnon etsintää yhdyssana? Nyt ei tämän pilkunviilaajan aivot toimi yhtään vapaapäivää kun vietän ;) ) Tuollaista luokitusta ei kyllä ole olemassakaan, mutta jos olisi niin takuulla siihen liittyisin. Tämä asuntoprojektini alkaa käydä niin työlääksi, että se vie energiaa ihan liikaa jo muiltakin asioilta. Siksi tuntuukin helpottavalta purkaa ajatuksia siitä kirjoittamalla - samalla tavalla kuin terapoin itseäni monen muunkin asian kanssa.

Eilen nettiin oli ilmestynyt yksi uusi kaksio myyntiin. Kiva sijainti, tänä vuonna hyvällä maulla rempattu, yhtiövastike kohtuullinen ja niin edelleen. Asunto oli hinnaltaankin ihan maksettavissa, vaikka aika lähellä kipurajaani se hipoikin. Toisaalta olen valmis maksamaan asunnosta muutaman tuhat euroa enemmän, jos se täyttää nuo yllä mainitsemani kriteerit. Tämän asunnon vetonaulana oli vielä sekin, että välittäjän ilmoituksen mukaan "kaikki isoimmat remontit on jo tehty!"

Ehkäpä tässä vaiheessa minun olisi täytynyt (kokemuksesta, heh) jo tajuta, että vähän liian hyvältähän tuo kuulostikin. Välittäjälle soitellessa nimittäin paljastui, että taloon on tulossa HISSI- ja VIEMÄRIREMONTIT! Mielestäni on aika hullua väittää, että kaikki isoimmat remontit on tehty, jos tuon suuruusluokan remontteja on kuitenkin vielä tiedossa? Jo pelkkä viemäriremontti tulee maksamaan kyseisen asunnon kohdalle välittäjän mukaan vähintään 6000 euroa, ja hissiremontin hintaa en edes uskalla ajatella. Varsinkaan, kun mummini taloon tehtiin vähän aikaa sitten hissiremontti ja se tuli maksamaan mummilleni noin parikymmentätuhatta euroa. Siinäpä sitä tulisikin sitten asunnolle hintaa ihan mukavasti ja kipurajani hinnan suhteen ylittyisi kyllä monta kertaa...

Tällainen tapaus siis tällä kertaa, mitäköhän seuraavaksi. Jokohan se unelma-asunto olisi vuorossa? Tämä rumba on niin hermoja raastavaa, kun en uskalla esimerkiksi sopia hirveästi mitään menoja, kun ikinä ei tiedä milloin on jonkun asunnon katsominen tiedossa. Olen nimittäin huomannut, että tässä touhussa ei auta jäädä aikailemaan, vaan on toimittava heti kun asunto ilmestyy myyntiin! Edelleen siis mennään sillä netti-puhelin-rahat -valmiudella, jospa se kohta jo tärppäisi!

Bilabiaalisia ja labiodentaalisia konsonantteja...

...palataalisia, velaarisia, laryngaalisia...

Viime päivät koulussa (en vaan osaa sanoa yliopistossa, kuulostaa niin snobbailulta!) ovat menneet taas ihan kuin siivillä. On niin hyvä fiilis, kun luennoilla istuminen ei ole pakkopullaa, vaan käsiteltävät asiat ovat oikeasti kiinnostavia! Toisaalta on kyllä pakko myöntää, että suomen kielen luennoilla tulee joskus kuitenkin vilkuiltua kelloa, kun fennistiikan ja suomen kielen rakenteen asiat menevät joskus melkoisen kovaa ja korkealta :D Olenkin tässä pähkäillyt, että valitsisinko pääaineekseni suomen kielen vai kirjallisuuden, mutta ilmeisesti päätöksen tekemisellä ei ole vielä mitään kiirettä. Haaveissani on toimittajan ammatti, joten sen vuoksi suomen kielen opiskeleminen pääaineena kuulostaisi ehkä järkevämmältä. Toisaalta tänään katselin netistä tilastoja yliopistostamme valmistuneiden työelämään sijoittumisesta olikohan parin viime vuoden ajalta ja tadaa: yhtään suomen kielen pääaineopiskelijaa ei työskentele toimittajana, mutta kirjallisuutta pääaineena opiskelleista löytyy nykyisiä toimittajia! Kirjallisuus vaikuttaa tällä hetkellä suomea mielenkiintoisemmalta, joten ehkä minulla olisi mahdollisuus päästä unelma-ammattiini opiskelemalla kirjallisuutta pääaineenani :) Laitoin tänään vielä uraohjaajalle sähköpostia asiasta, ja nyt odottelen mielenkiinnolla minkälaisia opintoja hän minulle suosittelee.

Eilen sattui muuten aika hauska juttu kirjoitusviestinnän kurssilla. Aloimme käsitellä kainalojuttuja: niiden tyypillisiä piirteitä, kirjoitusasua ja niin edelleen. Opettajamme oli monistanut meille mallijuttuja eilisestä maakuntamme pääsanomalehdestä, jota en ollut ehtinyt lukea vielä aamulla ennen koul…yliopistolle lähtöä. Olikin aikamoinen yllätys, kun sydänpotilaiden liikunnasta kertovaa pääjuttua kuvitti enoni kuva ja kainalojutussa oli haastattelu hänestä! Luokkatila oli aivan hiljainen, kun kaikki tutkivat eri juttuja ja yhtäkkiä suustani tuli ihan huomaamattomasti: ”Hei tuohan on miun eno!” :D Näin kirjoitettuna tämä ei nyt kuulosta mitenkään ihmeelliseltä jutulta, mutta siinä tilanteessa tuollainen yhteensattuma kyllä yllätti!

Huomenna olisi vielä opiskelupäivä tiedossa ja sitten alkaa ihana kolmen päivän viikonloppu :) Ja huomenna on pelkkää kirjallisuutta: sen lajeja ja peruskurssia, jes! Teemme huomenna myös ryhmätyönä toteutettavaa novellianalyysia ja sitäkin odotan tosi paljon, kun sain ryhmääni ihan ykköstyypit :)

Näin nyt

Hui kun aika onkin vierähtänyt TAAS niin nopeasti! Ja samalla huomaan, kuinka usein tuleekin ajateltua noin. No mutta kun aika vierähtää nopeasti niin ainakin omalla kohdallani se tarkoittaa sitä, että on ollut paljon mukavaa ja mielekästä tekemistä ja kaikkea ihanaa :) Koska syksy ei ei ole lempivuodenaikani ja olisin täysin valmis nukkumaan jotkin talviunien kaltaiset syysunet koko ajan lähenevän harmaan loskakauden yli niin olenkin nyt yrittänyt nauttia jokaisesta vielä lämmittävästä auringonsäteestä ja nauttia syksyisen metsän ja puutarhan antimista.

Opiskelut suomen kielen ja kirjallisuuden parissa ovat alkaneet sanoisinko mahtavasti. Hyviä tyyppejä, mielenkiintoisia oppisisältöjä, asiantuntevia opettajia ja luennoitsijoita… Mitäpä muuta tässä voisin toivoakaan :) Vaikka en osallistunut orientaatioviikolle, niin olen silti tutustunut tosi mukaviin ja samanhenkisiin ihmisiin. Myönnettäköön, että ensimmäisenä päivänä huomasin luokittelevani ihmisiä ”tsiguiksi”, ”boheemeiksi”, ”outoihin hyypiöihin” ja niin edelleen. Taas kerran tuli kuitenkin huomattua, että kaikenmaailman stereotypiat ja ennakkokäsitykset kannattaa heittää sinne minne päivä ei paista. Kaikki nuo edellä mainitsemani tsigut, boheemit ja oudot hyypiöt ovatkin osoittautuneet mielenkiintoisiksi eikä todellakaan minkään luokittelun arvoisiksi ihmisiksi.

Itse opiskeltavat asiatkin ovat ihan todella mielenkiintoisia! Kaukana ovat ne viime vuoden 1+1=2 meiningit, voi hyvää päivää! Tiedän, että tänä vuonna joudun oikeasti lukemaan tentteihin, koska opiskeltava asia on todellakin ihan uutta. Monia asioita on kyllä sivuttu esimerkiksi lukiossa, mutta ei todellakaan niin laajasti kuin ne pitäisi jo nämä ensimmäisetkin kurssit käytyä olla hanskassa. Voihan se olla, että tenteissä tulee ikävä luokanopettajakoulutuksen vastaavia, joihin pystyi menemään niillä tiedoilla, jotka oli omaksunut peruskouluaikana ja silti saada erinomaisen arvosanan ;) No joo, noita luokanopettajaopintoja ei kyllä oikeasti tule ikävä vaikka istuisin fennistiikan kymmenennessä uusintatentissä :D

Mitäs muuta syksyyni kuuluukaan… No, sitä asunnon etsintää tietysti! Vieläkään ei ole napannut. Yksi oikeasti u-n-e-l-m-a on tähän matkanvarrelle reilun kymmenen näkemäni asunnon joukkoon sattunut, mutta enpä ehtinyt tehdä tarjousta ja asunto oli mennyt jo noin tunnin sisällä näytöstä. Tiinalle sanoinkin tänään, että tuntuu siltä että koko ajan saisi olla netin ääressä päivystämässä myyntiin tulevia asuntoja puhelin toisessa ja rahat toisessa kädessä. Tämä rumba alkaa käydä työstä ihan oikeasti! Pitää kuitenkin yrittää ajatella positiivisesti, että kyllä se oma koti löytyy kunhan sen aika on. Ja toisaalta: voisi tämä päivittäin ajamani matka (70km/suunta) olla paljon pitempikin ja minulla on sentään hyvä ja turvallinen auto, jolla saan ajella :) Eikä aamut ja illatkaan ole vielä niin ylitsepääsemättömän pimeitä. Viime viikolla taisin tehdä ennätykset, kun ajoin kotiin 45 minuutissa :D Tuli ajettua 130 km/h, kun tie oli tyhjä ja voisin sanoa oppineeni jo aika tarkasti, missä tällä välillä on kameratolpat. Ei mitenkään erityisen järkevää ainakaan näin hirvien liikkuma-aikana, mutta tuo ajaminen on kaikista äsken mainitsemistani pienistä hyvistä puolista huolimatta kuitenkin todella puuduttavaa. Eli asuntoa kiivaasti etsiessä!

Tuntuipas kivalta kirjoitella taas pitkästä aikaa :) Onneksi en ole tehnyt tästä blogiin kirjoittelusta itselleni mitään pakkoa, koska teksti tuntuu syntyvän näin spontaanisti paljon paremmin. Vaikka toisaalta ehkä minua nyt jatkossa kuitenkin hieman tuuppaa kirjoittamaan pieni moraalinen velvoite: opiskelenhan sentään suomen kieltä ja kirjallisuutta sivuaineenani mediakulttuuri ja viestintä ;)

Plöäh

Jos viime postaus oli ihan parhautta, niin nyt tuntuu kyllä ihan päinvastaiselta. Mikään asia ei ole pahasti rempallaan, mutta pienistä puroista kasvaa iso joki - tiedättehän. Tänään on ollut tosi surullinen olo vaikka olenkin yrittänyt piristää itseäni raittiilla ulkoilmalla, leipomisella, hyvällä musiikilla. Taitaa olla vain sellainen päivä, ettei mikään oikein innosta?

Päivittely- ja muutakin "yleis"intoani on lannistanut eniten ehkä se, että ihan NÄIN lähellä olleet asuntokaupat menivät sunnuntaina mönkään. Asunnon myyjät lupailivat ilmoitella sunnuntaina mihin tulokseen he olivat tarjoukseni suhteen tulleet. Tarjoukseni ei kuulemma ollut tarpeeksi iso. Eniten ihmettelen sitä, että kyse oli vain muutamista ykköstuhansista ja nyt he laittavat asuntonsa välittäjän kautta myyntiin ja maksavat vähintään viiden prosentin välityspalkkion = häviävät saman summan rahaa kuin minkä olisivat voineet tulla tarjoukseeni vastaan. Harmittaa niin paljon, koska asuntonäyttöön mennessäni tunsin aivan kuin olisin tullut kotiini, mikä onkin ollut yksi tärkeä kriteeri asunnonvalinnassani. Olin ihan varma, että nyt tärppäsi ja ehdin jo suunnitella pientä remonttia asuntoon seinien maalauksen ja tapetoinnin osalta. Niin ja tupareitakin kerkesin jo miettiä! :D Nyt täytyy vain luottaa taas siihen, että ehkäpä tuo asunto ei sittenkään ollut minua varten ja se oikea tulee vielä vastaan ihan varmasti :)

Eilen illalla kävin moikkaamassa Tiinaa viimeistä kertaa kolmeen ja puoleen kuukauteen. Kiitos Tiina, että oikaisit ettei seuraavaan tapaamiseemme olekaan sitä puolta vuotta kuten olin omassa päässäni ajatellut :) En voi sanoin kuvailla miten kova ikävä tulee, kun Tiina taas kohta lennähtää Skotteihin! Onneksi "erosimme" eilen hyvillä mielin, vaikka itku oli kyllä lähellä siinä haliessa. Tuli kyllä taas kerran ihan ylikiitollinen olo, kun huomasin jälleen miettiväni kuinka ihanalla ystävällä minut on siunattu <3 Onni on myös se, että tiedän ettei yhteydenpitomme katkea vaikka kilometrit välillämme tuplaantuvat, triplaantuvat...en edes uskalla ajatella kuinka moninkertaistuvat.

Etteikö tuo heippojen sanominen Tiinalle olisi ollut jo tarpeeksi haikeaa, niin... Muutama postaus sitten kirjoittelinkin M:stä (silloin joku ihana, nam, tai vastaava, nyt pelkkä M). Joo, tämä ei tiedä hyvää. Käytiin nimittäin eilen illalla Tiinan kanssa lenkillä ja arvatkaapa kuka ajoi erään tämän kylän ärsyttävimmännenäkkäimmänokeivittumaisimman tytön pihaan juuri kun olimme kävelemässä heidän talonsa ohi! Vaikka tiesin, että heillä oli ollut juttua jo reilun viikon ajan, ja ettei minun ja M:n jutulla olisi ollut mitään realistista tulevaisuutta niin harmittaa silti ihan hirveästi! Pakko kai tässä on myöntää oma tappionsa, hammasta purren kylläkin!

Inhoan itsessäni tätä puolta, kun vain valitan, valitan ja valitan. Aiheitahan minulla olisi vielä vaikka minkä verran, mutta luulen ettei ketään kiinnosta lukea pelkkää valitusta (vaikka tuskin tätä kovin moni lukee, mutta however) eikä tätä ole itsekään mukava lukea myöhemmin. Niin siis tänään sipulia pilkkoessani tökkäsin veitsellä kunnon avohaavan sormeeni, veljeni unohti tuoda postit keskustasta, kaakaojauhepakkaus levisi pitkin pöytiä, kerma oli mennyt vanhaksi, nokkonen poltti käteeni, unohdin märät pyykit koneeseen...

Parhautta

Oi ja voi, mitä tekisinkään ilman Tiinaa?! :) Ainakin viime lauantai olisi ollut varmasti miljoona kertaa tylsempi päivä, ellei tätä ihanaa rakkauttani olisi olemassa! Aamulla lähdimme kymmenen maissa ihanan kesäiseen Savonlinnaan suunnitelmissamme vain hengailla ja nauttia kaupungin tunnelmasta, käydä syömässä ja suorittaa ehkä pienimuotoista shoppailuakin. Sää suosi meitä, kinkkiruoka ei taaskaan kaikessa herkullisuudessaan pettänyt ja lounasseuraksemme saimme golfkierrokselta tulleen äitini :) Savonlinnapäivä oli siis erittäin onnistunut, paitsi että perinteisesti kävi niin, ettei juuri sitä löytynyt mitä kaupoista metsästimme. Tiina olisi tarvinnut lentokoneen käsimatkatavaroihin menevän laukun, jonne myös läppäri olisi mahtunut, mutta Savonlinnan laukkuvalikoimasta ei löytynyt miellyttävää yksilöä. Onneksi itse kuitenkin pääsin hieman paikkaamaan tilannetta, kun löysin i-h-a-n-a-n Friis&Companyn laukun! Se on täydellinen, nam! Nyt minulla ei ole siitä kuvaa, mutta varmasti se tullaan näkemään täällä bloginkin puolella aikanaan.

Illaksi menimme Tiinan kanssa meille laittautumaan ja Elisakin liittyi aikanaan seuraamme :) Oli ihana istua iltaa ja aloitella ennen baariin lähtöä pienellä porukalla ja höpötellä vain. Vaikka tykkään ehdottomasti isommistakin bileistä, niin kyllä pienellä porukalla olemisessakin on puolensa, etenkin kun seurana on noin huipputytöt! :) Baarin puolella meni taas aika lujaa ja sunnuntaina olikin taas pientä morkkista ilmassa. No, tehtyä ei saa tekemättömäksi joten turha kai murehtia?

Myös sunnuntai meni savonlinnaillessa, nimittäin vippinä Nightwishin Olavinlinnan konsertissa :) Show oli kertakaikkisen mahtava! Tunnelma olisi ollut vieläkin parempi ellen olisi ollut edellisen illan tiimoilta niin jumissa... Onneksi konsertin pauhu kuitenkin tempaisi mukaansa niin hyvin, että darrakin taisi siinä samalla kaikota :)

Postauksen kuvat ovat hiukan normaalia pienempiä, koska täältä melko heikkojen nettiyhteyksien päästä menisi ihan sairaasti aikaa, jos alkaisin ladata noita Photobucketiin yhtään isompina :(

Kolmastoista, muttei perjantai

Olipas ihana ja jotenkin vapauttava olo, kun kirjoittelin eilen tuota tekstiäni ihan ajatuksenvirtana! Mietinkin, josko nyt alkaisin kirjoittamaan tätä blogia myös päiväkirja-tyyliin. Olen kaivannut sitä, että pääsisin purkamaan päiviäni jonnekin ja ehkä myös niin, että teksteilläni olisi itseni lisäksi myös muita lukijoita. Tämä blogi voisi olla sille sinänsä hyvä paikka, ettei kovin moni lähipiiristäni ilmeisesti tiedä tästä, joten voisin kirjoitella melko avoimesti. Ei tietysti pitäisi nuolaista ennen kuin tipahtaa - tiedä mitä juttuja tällä menolla minusta alkaa taas kylillä liikkumaan :D Se ei kylläkään olisi ensimmäinen kerta.

Helpotti ihan kummasti, kun pääsin purkamaan tuohon eilisen tekstin loppuun vielä tuosta yhdestä ihanuudestakin. Ei kyllä sillä, etteikö myös ikäväni häntä kohtaan olisi samalla taas nostanut päätään ja voimistunut. Mutta nyt jos hyvin käy, niin olemme taas lauantaina samassa paikassa illanvietossa ja pitää sitten kyllä katsella tilannetta taas uudemman kerran ;) Ainut vain, että humalassahan sitä ollaan usein kiinnostuneita vähän kenestä tahansa. Mutta ihan sama, olisipa hän miten kovassa humalassa tahansa, niin jos vielä voisin päästä siihen ihanan lämpimään syliin nukkumaan ja halimaan ja vähän vaikka pussailemaankin. Aijaijai <3

Muttajoo, jospa siirtyisin noista ruusunpunaisista haaveistani tähän päivään. Aamupäivän vietin lähinnä sisällä ensi vuoden kurssivalintoja tehden ja muihin opiskelujuttuihin orientoituen. Opiskelu itsessään ei tällä hetkellä kiinnosta tippaakaan, mutta olen silti superonnellinen, että pääsin opiskelemaan suomen kieltä ja kirjallisuutta! :) Voin vain kuvitella, että esimerkiksi kirjoitusviestinnän ja fennistiikan kurssit motivoivat opiskelemaan hiukan paremmin verrattuna vaikkapa viime vuoden musiikkiliikunnan (lue: käsien läpsyleikkejä lastenlaulut taustalla soiden, anna mun kaikki kestää!) kurssiin verrattuna. Ehkä nuo leikit kuulostaa jonkun mielestä hauskoilta, mutta itse tunsin palanneeni reilut kymmenen vuotta ajassa taaksepäin päivähoitoaikoihini. Toisaalta pitäähän minun nuo monialaiset suorittaa jossain vaiheessa loppuun jos luokanopettajankin pätevyyttä mielin, mutta opinto-oikeutta on onneksi jäljellä vielä kuusi-seitsemän vuotta :D No panic. Ajattelin mahdollisesti suorittaa jo ensimmäisenä vuonna myös viestinnän ja mediakulttuurin kursseja ja arvatkaa miten innoissani olen?! :)

Iltapäivällä lähdimme äitini kanssa Joensuuhun, missä äidilläni oli kampaaja ja sen jälkeen kävimme asuntonäytössä. Äitini kampaajan ajan kiertelin hetken kaupungilla (suosittelen kaikille Punnitse&Säästä- nimistä kauppaa: valtavasti pähkinöitä, jugurttiasioita banaaneista mansikoihin, kuivattuja hedelmiä, luomutuotteita, etnisiä ruokia...vau ja nam!), mutta väsymyksen iskettyä kampaamon ihanan muhkeat nahkasohvat vetivät puoleensa niin, että menin sinne istuskelemaan ja odottelemaan äitiäni.

Sen jälkeen lähdimme katsomaan tuota asuntoa ja ihan mukavaltahan tuo vaikutti :) Oikeastaan tosi mukavalta. Äitini tosin huomasi asunnosta muutamia vikoja ja epäkäytännöllisyyksiä, jotka olisivat kyllä ihan päteviä syitä laskea asunnon hintaa. Kyse oli siis -80- luvun alussa valmistuneesta kerrostalokaksiosta, joka oli remontoitu omistajan mukaan "lattiasta kattoon". Totuus oli kuitenkin hieman eri, kun tarkastelimme asuntoa paikan päällä. Jossain seinässä oli halkeama, pesuhuoneessa oli aivan liikaa hukkatilaa, ikkuna- ja putkiremontteja ei ollut tehty jne... Mutta asunto oli jotenkin tosi persoonallinen ja teki minuun loppujen lopuksi aika suurenkin vaikutuksen :) Ensi viikon alussa on luvassa muitakin asuntonäyttöjä ja pitää sen jälkeen miettiä, josko jättäisin tarjouksiakin.

Nyt illan aion vain rentoilla ja käydä syömässä viinimarjoja puskista, kun mustatkin alkavat olla jo ainakin yläoksilla ihanan isoja, makeita ja kypsiä :) Ehkäpä myös luen muutaman luvun Anna-Leena Härkösen Ei kiitos- kirjaa, joka on muuten ihan törkeän hyvä! :) Siinä on kirjailija, jonka kirjoitustyyli iskee minuun ihan kympillä.

Long time no see

Ei ole kovin helppoa alkaa kirjoittamaan uutta päivitystä tällaisen ruhtinaallisen pitkän bloggaustauon jälkeen... En oikein tiedä mistä aloittaisin ja mitä ylipäätään kirjoittaisin. Ehkä yhteenvetona tästä kesästä voisin sanoa, että se on taas kerran ollut yksi parhaimmista! :) Töitä ja lomailua juuri sopivassa suhteessa, paremmat säät kuin viime kesänä, ihanaa yhdessäoloa rakkaitten ihmisten kanssa ja kaikkea muuta peruskesäpuuhailua. Miten onnellinen ihminen voikaan olla! :)

Mansikanmyyntihommani loppuivat viime viikon perjantaihin (tosin viimeiset päivät möin mansikoiden osalta lähinnä eioota, koska sato oli alkanut mennä jo ohitse ja edustamani puutarha oli siirtynyt jo lähes kokonaan vadelmiin). Lauantaina olikin aika vähän juhlistaa kahdenkympin rajapyykin ylittämistä, loman alkamista ja Syrjistä :) Bileet menivät, noh, hyvin siltä osin mitä niistä muistan ;) Tämä kaksikymppinen juhlakalu lisäsi ikäänsä kuusikymppiä ja nappasi kasikymppistä raakana ja voitte vain kuvitella minkälainen alamäki siitä alkoi. Nyt jälkeenpäin kun mietin omaa toilailuani, niin olen sitä mieltä että olisinpa tehnyt nuokin toilailut TEINIVUOSINANI enkä nyt sen ikäkauden ylitettyäni. No jospa tästäkin taas jotain oppisin seuraavaa kertaa varten, veikkaan että sana kohtuus voisi olla ihan hyvä siirtää teoriasta käytäntöön asti ;)

Niin ja ei yöni pelkkää alamäkeä ollut. Sain viereeni ihanan kohtalotoverin ja nyt haikailenkin tämän veljeni parhaan kaverin, vajaa pari vuotta nuoremman pojan perään :( Tiina, jos ja kun luet tätä niin prkl kun minnuu ihan oikeesti on nyt alkuviikosta alkanu harmittaa se mitä se siihen miun viestiin vastas ja oon ollu ihan down! :(

Tämä postaus tuli aika tajunnanvirtana, mutta tykkään just siitä, kun voin kirjottaa mitä mieleeni tulee. Lukekaa tai olkaa lukematta :)

Duunia

Urani mansikanmyyjänä on lähtenyt liikkeelle tasaisen varmasti :) Oikeastaanhan se alkoikin jo toissa kesänä, mutta viime kesän pidin luovaa taukoa ja kehittelin mielessäni tälle kesälle entistäkin parempia myyntipuheita ;) No ei vaan, tykkään työstäni kyllä tosi paljon, koska vuorot ovat sopivan pituisia (4,5h) jotta kerkeän ottamaan kesän myös loman kannalta, saan olla tekemisissä ihmisten kanssa ja työsuhde-etuni ovat melkoisen maukkaita!

Jokainen mansikanmyjänä toiminut kuitenkin tietää myös työn varjopuolet... Ne ovat palautuneet minunkin mieleeni jo näiden muutaman työpäivän jälkeen:

• ruokakaupan aulassa on KYLMÄ (myyntipiste on aivan kymälaitteiden läheisyydessä ja kahdesta suunnasta käy veto, kun ulko-ovet avautuvat ja sulkeutuvat jatkuvasti)
• noin 80- vuotiailta äijänkäppäniltä ällöttävällä vihjailevalla äänenpainolla saatu palaute siitä, että "myyjä on vähintään yhtä hyvännäköinen kuin marjatkin" ei ole kovin imartelevaa. Kiitos vain!
• nämä samaiset miehet viihtyvät yllättävän hyvin myyntipöydän edessä rykelminä, mutta eivät kuitenkaan koskaan osta mitään
• minä olen vain myyjä, mansikoiden (asiakkaiden mielestä liian korkea) hinta ei ole minun päätettävissäni
• valitettavasti en tiedä paljonko yksi mansikantaimi maksaa, joten en pysty tekemään myöskään hintavertailua siitä, kuinka paljon edustamani puutarha jää voitolle suhteessa taimien määrään
• ihmiset valittavat, ettei mansikoihin ole varaa, mutta kyllä sen yhden tupakka-askin tai kaljakorin voi aina ostaa
• ensimmäinen aamutunti yhdeksästä kymmeneen on niin kuollut, että!

En kuitenkaan halua valittaa tuon enempää, koska minun pitää olla todella kiitollinen siitä, että tänä kesänä ylipäänsä irtosi mitään duunia :) Muutenkin työni on kyllä pääpiirteittäin tosi positiivista, nuo ärsyttävät asiat on vaan kiva päästä purkamaan johonkin, ettei turhaan pyörittele niitä päässään :)

DIY

Sovitin viime viikolla Marimekolla lähes täydellistä "ryppymekkoa". Lähes sen takia, koska kyseinen mekko oli muuten AIVAN täydellinen, mutta sen pituus ei miellyttänyt minua. Olen ollut aina todella tumpelo mitä käsitöihin tulee, mutta äitini uskalsi ehdottaa jos kokeilisin ommella samanlaisen mekon itse. Aluksi vähän epäröin, mutta kun myyjäkin vakuutteli, että: "Kyllä sinä pystyt siihen!", niin pakkohan se oli suunnata kangaspakkojen äärelle valitsemaan sopivaa kangasta :) Tuollaiseen mustavalkoiseen kankaaseen päädyin, harmi kun en muista nyt sen nimeä. Marimekolta suuntasin suoraan mummini luokse ja nappasin ompelukoneen lainaan ja tadaa: mekko oli valmis jo samana iltana! Enkä joutunut tekemään yhteistyötä ratkojankaan kanssa kuin pariin otteeseen, mikä on minulta jo saavutus sinänsä ;)

Mekko on erittäin helppo toteuttaa: kangas leikataan ja ommellaan sivusaumat niin, että kankaasta muodostuu "pussi", sitten vain ommellaan noita rypytysompeleita sopiva määrä, käännetään ja ommellaan helma ja siinäpä se. Arvatkaapa kuka kävi lauantaina uudestaan Marimekolla ja osti kahta uutta kangasta? ;) Toista mekkoa en ole saanut vielä aivan valmiiksi tämän viikkoisten kiireitteni takia, mutta ei siitäkään enää paljoa puutu. Kolmas vielä odottelee kankaana ja muuttuu mekoksi varmasti ensi viikon aikana :)

A little more blondie

Toissapostauksessa kirjoittelin siitä, miten vaaleiden hiusten kaipuu iski minuun. Siitähän se kunnon kierre vasta alkoikin: eilen oli pakko vaalentaa tukkaa vielä hieman lisää ;) Väri oli nimenomaan vaalennustuote, ei siis normaali hiusväri. Sävyksi valitsin vaalean helmenharmaan (tai joku helmenvaalea, mutta kuitenkin). Tiesinkin jo värjätessäni, että helmenvaaleita hiuksia en tule saamaan, koska pohjavärini oli kuitenkin niin eri sävyinen. Latvoihin tuota helmenvaaleutta tuli kivasti ja ajattelinkin, että voisin värjätä hiukset vielä uudestaan samaisella sävyllä josko sen oikea sävy tarttuisi sitten koko muuhunkin päähän :) Toisaalta olisi varmasti järkevämpi antaa hiusteni olla nyt jonkin aikaa aivan koskematta, koska varsinkaan näin ohuita hiuksia nuo värikäsittelyt varmasti rasittavat ihan mojovasti. Ja nuo vaalennusaineet tuskin ovat sieltä hellävaraisimmasta päästä? ;)

Tästä lähdettiin...

...tässä mentiin...



...ja näihin päädyttiin :)

Näyttääpä hiukseni kivan hampuilta noissa jälkeen -kuvissa...höh. Nämä ennen ja jälkeen -kuvat ovat otettu hieman eri valossa, joten aivan täydellistä käsitystä hiusteni värin muutoksesta ei niistä saa :/ Kivat näistä jokatapauksessa tuli, nyt minun tosiaan pitää vain toppuutella tätä blondauskierrettäni :D

What a feeling!

Jep, pientä hiljaiseloa on nyt tullut vietettyä tämän blogini osalta. Syy siihen on ollut normaalia vilkkaampi sosiaalinen elämä ja kaikenlainen pieni puuhastelu, johon olen mieluummin käyttänyt aikaani blogikirjoittelemisen sijaan :) Paljon kaikkea on tapahtunut: IHANIA illanviettoja ja baareilua rakkaiden ystävieni kanssa, yhdet saadut ja yhdet annetut pakit (tällä kertaa antaminen oli kivempaa kuin saaminen, mutta ei lannistuta ;)), pikkuveljen täysi-ikäistymistä ja ensimmäisiä biliksiä hänen kyydissään (en voi uskoa todeksi, että oma pieni veliveikkani on jo 18!), kesätyöhaastattelu ja paikan nappaaminen (en voi olla ihan surkea, jos reilusta kymmenestä hakijasta tulin ainoaksi valituksi ;)), pääsykoe...

...JA OPISKELEMAAN PÄÄSY! :) Tämä on niin mahtava fiilis, että! Kävin siis suunnitelmieni mukaan suomen kielen ja kirjallisuuden pääsykokeessa, jonne menin ihan sillä fiiliksellä, että katselen mitä sitten sivuainepääsykokeessa tulisi osata. En todellakaan osannut odottaa, että tarinoimieni vastausten perusteella minulle olisi napsahtanut opiskelupaikka jo nyt! Pakko kai se on sekin tunnustaa, etten edes ollut saanut kaikkia pääsykoekirjoja :D Olen siis (nolo, mutta ilmeisesti erittäin hyvätuurinen) elävä esimerkki siitä, että yliopistoon voi tulla valituksi vaikka ei pänttäisikään kaikkia opuksia kannesta kanteen tai osallistuisi tuhansia euroja maksaville valmennuskursseille. No joo, kyllähän lääkis ja kauppis ovat asia erikseen, mutta kuitenkin ;) Voitte vain kuvitella, kuka puhkesi tänään itkuun jo postilaatikolla huomattuaan sinne ilmestyneen PAKSUN (opin jo viime kesänä mitä se tarkoittaa) kirjeen yliopistolta!

Tämän päivän olenkin taas leijunut ihan jossain muissa ulottuvuuksissa ja hehkuttanut onnellisuuttani, mutta omasta mielestäni ihan aiheesta! Ehkä aidoimmat ja etenkin osuvimmin muotoillut onnittelut sain Tiinalta, joka puhelimessa totesi minulle, että: ”Onnee, eipähän tarvii enää siellä vittuuntuu!” :D Niinpä, heippahei te ikiteinit luokanopeopiskelijat, tää lähti nyt!

Se ois vähän blondimpi nyt

Innostuin tänään vähän vaalentelemaan hiuksiani :D Tai siis värjäyksestä kaikki kiitos ja kunnia äidilleni, joka hieman rohkeni epäillä miten näinkin vaalea väri toimisi hiuksissani. Jotenkin kesää vasten minulle iskee aina vaaleiden hiusten kaipuu, niin pitihän se väriputeli eilen napata kaupasta mukaan. Huomenna sitten Suhkur tuleekin nappailemaan ainakin huonoja latvoja pois (lue: kolmi- ja nelihaaraiset) ja mistäpä sitä tietää, vaikka saisin lauantaita silmälläpitäen kokonaan uuden hiuslookin ;)

Kuvat antavat siis suuntaa tästä uudesta hiusväristäni, mutta sävy kylläkin vaihtelee riippuen siitä, miten valo taittuu tai osuu hiuksiin. Hyvähän tähän olisi laittaa myös "ennen-kuva", mutta hiukseni olivat värjäystä aloitettaessa niin likaiset, että sellaisesta rasvaletistä kuvan julkaiseminen olisi ollut suuri nolous :D Voitte itse kuvitella nuo hiukset muutaman asteen tummempina (mutta sen rasvaisuuden voitte mielellään unohtaa ;)) :)

Rentouttavaa kesälomanviettoa?

Tämän postauksen olisin voinut otsikoida ihan yhtä hyvin "päiväni kuvina". Alla olevat kuvat nimittäin kiteyttävät aika hyvin sen, mihin olen tämän maanantain kuluttanut :D (Ne kiteyttävät hyvin myös sen, millaisia kuvista tulee, kun tällainen idiootti kuvaa suoraan vastavaloon tajuamatta asettaa kameran vastavalosuojaa paikalleen…)

Tarviis varmaan tehä jotain?!

Tää teki jotain!

Eilen siis teimme muuttoni ja sen näköinenhän tuo huoneeni olikin sitten vielä tänä aamuna. Yllätin itseni (ja äidiltänikin tuli kiitosta ;) ), kun sain purettua nuo matkalaukkuni jo tänään. Ei olisi ollut nimittäin yhtään uutta jos ne olisivat olleet tuossa keskellä huoneeni lattiaa vielä viikon päästä...tai kahden...tai kolmen...tai, you name it. Kun tuollainen harvinainen järjestelyvimma puraisi, niin ajattelin käyttää sen nyt todellakin hyödyksi ja siivosin myös vaatekaappini, tai ainakin järjestelin. Kirpputorille lähtevien vaatteiden kasa näytti aluksi aika mitättömältä, mutta käytyäni koko vaatekaappini ja kaikki matkalaukkuni läpi niin kyllähän se pino kasvoi taas sellaiseksi, että sillä voisi ehkä sen muutaman euron rikastua :D

Eilinen muutto menikin ihan supsikkaasti, ja saan taas kerran olla ikikiitollinen äitini ja veljeni olemassaolosta :) Ilman heitä en olisi saanut ikinä saanut roudattua tavaroitani kotiin! Tosin eilinen otti kyllä niin kovasti voimille, että jossain vaiheessa iltaa tuli muutama kyynelkin vuodatettua silkasta väsymyksestä. Nyt pahin on onneksi takanapäin, keskiviikkona käyn vielä pyyhkimässä lattiat ja pölyt kohta jo ex-asunnostani ja odottelen vain tulevaa viikonloppua, joka tulee olemaan ihan paras med parhaat tytöt! <3 Love it!

Don't judge anybody by hair

Höh ja höh, ei tullut tästä tytöstä hiusmallia :( Eilen olin ihan jeejee, että huomenna tämä tukkapääni saa kaipaamansa muutosta ja pääsen tänne blogiinkin päivittelemään sen uutta ulkonäköä, mutta toisin kävi. Menin eilen illalla hiusmallien valintatilaisuuteen itsevarmuutta puhkuen ja alku näyttikin ihan lupaavalta, kun paikalle ei ollut siihen mennessä saapunut itseni lisäksi vielä montakaan muuta halukasta. Mutta annas olla kun kello oli muutamaa minuuttia vaille kahdeksan: yhtäkkiä se tila täyttyi ihmisistä ja siinä vaiheessa alkoi jo itseänikin mietityttämään omat mallimahdollisuuteni. Jaksoin kuitenkin siihen asti olla positiivinen, kunnes hiusmallien valitsijat ilmoittivat tarvitsevansa ainoastaan kuusi mallia, joista kolmen tulisi olla täysin blondeja, vähintään yhden kiharahiuksinen ja yhden pitkä- ja mustahiuksinen. Omien laskujeni mukaan paikalle saapui loppujen lopuksi yli neljäkymmentä ihmistä, joten olisikin ollut melkoista sattumankauppaa, jos tuo viimeinen valittu olisin ollut minä. Mutta olen kuitenkin iloinen heidän puolestaan, jotka pääsivät hiusmalleiksi. Heille oli nimittäin uusien hiusten lisäksi luvassa tänään meikit, vaatteet ja pieni näytöskin :)

Valintatilaisuuden jälkeen oli hauska seurata miten eri ihmiset suhtautuivat siihen, ettei heitä valittu. Eräs teini-ikäinen tyttö oli saapunut paikalle äitinsä kanssa ja hirveä tiuskiminenhan siinä alkoi heti, kun ulko-ovi oli sulkeutunut. Äidin vikahan se tietysti olikin, ettei kyseistä tyttöä valittu ;) Eräs toinen tyttö sen sijaan taisteli itkua vastaan, mutta onneksi hänen poikaystävänsä oli halaamassa ja lohduttamassa ;) Tuli ihan mieleen jotkut Idolsin alkukarsinnat, kun lauluhuoneen ulkopuolella odottaa noin puoli sukua valmiina lohduttamaan laulajakokelasta ja haukkumaan tuomarit ammattitaidottomiksi moukiksi.

Mutta sellaista eilisestä! Olen niin pihi näitten kampaaja-asioiden kanssa, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä suuntaan ruokakaupan hiusvärihyllylle ja joku kaverini (tai viimeaikojen luottovärjääjä äitini) saa laittaa minulle värin päähän ja jos sen lisäksi omistaa vielä hiustenleikkuusaksetkin, niin "muutama" sentti huonoja latvoja joutaisi myös napsaista pois, kiitos!

Nii! Ettäs muistat! ;)

ps. Huomenna olen kesälomalainen, aijaijai! Ja ihan pian näen myös kauempana asuvia ystäviäni ja vaikka mitä muuta ihanaa <3

Eilen, tässä ja nyt

Aijaijai kun olen niin onnellinen, että tuo kuvapulma vihdoin ratkesi! :) Eihän siihen loppujenlopuksi tarvinnutkaan kuin leventää vielä himpun verran enemmän tuota tekstitilan leveyttä ja ladata kuva Photobucketiin sopivan kokoisena. Voin kyllä sanoa, että hermot meinasivat mennä tämän projektin aikana useampaankin kertaan, mutta nyt voin kyllä todeta sen olleen jopa sen arvoistakin :D

Eilen oli ihana äitienpäivä: aamulla kävimme äitini kanssa lenkillä auringonpaisteisessa säässä ja iltapäiväksi olin varannut meille pöydän hieman hienompaan ravintolaan. Ruoka oli ah jotain niin hyvää että! Oli kyllä nautinto ruokailla hyvässä seurassa äitini ja veljeni kanssa ja syödä vatsa täyteen kaikkea hyvää :) Ruokailun jälkeen äitini ja veljeni heittivät minut tähän asunnolleni (kävimme siis syömässä täällä opiskelukaupungissani) ja ensimmäisen kerran tämän lukuvuoden aikana iski ihan hirveä koti-ikävä siinä vaiheessa, kun he olivat lähdössä kotiin. Purskahdin itkuun viimestään siinä vaiheessa, kun annoin äidilleni lähtöhalauksen ja toivotin vielä kertaalleen hyvää äitienpäivää ja sanoin hänen olevan maailmannyyhpanyyhrasnyyhnyyhäitinyyh! <3

Alkuilta menikin sitten tämän kevään viimeistä koulujuttua kirjoitellessa. Kaksi ja puoli tuntia menikin yllättävän nopeasti, kun pohdin maahanmuuttajaoppilaiden vaikutusta opettajiin ja opettajien kokemuksia eri kulttuureista tulleista oppilaista. Suoraan sanottuna aihe ei kiinnosta minua tippaakaan, mutta teen tuon raportin parityönä erään opiskelukaverini kanssa enkä halunnu teilata hänen sinällään ihan toimivaa raportinaihetta :) Ja kyllähän sitä tekstiä on ennenkin syntynyt ties vaikka mistä aiheista...

Tänään koulu olisi alkanut kahdeksalta ulkopalloilun demolla, mutta 7.03 kelloa katsoessani tein lopullisen päätökseni sen skippaamisesta ja menin seuraavan harjoitusryhmän mukaan vasta yhdeltätoista. Viime aikoina olen valittanut tässä blogissani ehkä vähän turhankin paljon aiheesta jos toisestakin, joten enpä viitsi mainita tuosta tämän päiväisestä jalkapalloilusta muuta kuin että eikö ne sääriin potkimiset sun muut olisi voinut jättää kuvioista pois viimestään jo alakoulusta päästyään. Joitakin (lue: suurinta osaa luokanopettajaopiskelijoista) tuo voitontahto ja leikkimielisten pelien vakavasti ottaminen eivät näköjään vain tahdo päästää otteestaan.

Äsken vielä viimeistelin tuota jo aiemmin mainitsemaani raporttia. Kirjoittelin hieman siitä, kuinka suomalais- ja maahanmuuttajaoppilaiden vuorovaikutus olisi mahdollisimman toimivaa. Mielenkiinto tuota raporttia kohtaan on nyt kyllä jo entistä vähemmässä, joten ihan omien ajatusten ja havaintojen perusteella kirjoittelin, lähteitä en enää edes jaksanut kaivaa esille. Huomenna kokoamme parini kanssa tuon raportin ja lähetämme opettajalle ja sittenpä tässä oltaisiin taas niin kuin yhtä päivää lähempänä kesälomaa - en malta odottaa torstaita ja sitä, kun painan tenttisalin oven perässäni kiinni! :) No vielä pitäisi pakata ja tehdä muutto, mutta sen taidan jättää suosiolla ensi viikkoon...tai sitä seuraavaan...tai... ;)

ps. Vähän tylsää, että hehkutin tuota kuvajuttua niin paljon ja nyt kun se viimein toimii, niin julkaisen kuvattoman postauksen :D Mutta suoraan sanottuna en ole ehtinyt kuvaamaan viime päivinä enkä viitsi mitään jo aiemmin postaamiani kuvia tähän liittää. Ensi kerralla sitten! :)

Peukut pystyyn nyt

Ei ole totta, mahtuuko tämä kuva nyt ihan oikeasti tähän kokonaan! Jos tämä nyt toimii, niin SUURENSUURET kiitokset avusta sekä Suhkurille että Veeralle! :)

Mites tämä Tinypic sitten?

Katsotaan, haluaisiko Tinypic tehdä yhteistyötä kanssani Photobucketin sijaan...

EDIT: No ei näköjään senkään vertaa. Tässä parhaillani lasken hitaasti ykkösestä kymmeneen, etteivät hermoni ihan kokonaan menisi tähän kuvatouhuun!

Ei se valittamalla parane

Enpä jaksa enää valittaa tuosta kuvienlisäysongelmasta: kun ei onnistu niin ei onnistu. En kuitenkaan aio antaa periksi vaan selvitän tuon probleeman olipa se sitten miten monimutkainen tahansa ja sen aikaa on tyytyminen kuvattomiin blogauksiin. Silti sanon vielä kerran, että jos tätä blogiani saattuu lukemaan joku, joka osaa tuon Photobucketin kautta kuvien lisäämisen ilman kuvien pikselöitymistä tai osittain rajautumista, niin jättäkääpä neuvo vaikkapa kommenttiboksiin :) Sen enempää ei tarvitse vaivautua tehdäkseen minut onnelliseksi :)

Tänään oli helpottavaa kuulla, etten ole luokanopettajaopintoja kohtaan ainut angstiajatuksinen. Eräs opiskelukaverini kysyi minulta, miksi hain opiskelemaan suomen kieltä. Aloitin hiukan varovasti, että mielestäni luokanopettajaopinnot eivät ole vastanneet odotuksiani eivätkä ne todellakaan ole sitä, mitä haluan. Ihmisistä en kehdannut mainita vielä mitään. Yllätyksekseni kaverini kertoi minulle hakeneensa nyt opiskelemaan psykologiaa, koska hänkin on niin täynnä tätä nykyistä "paskaa" (allekirjoitan!) ja opiskelijaporukkaa (allekirjoitan!). Siinäpä sitten vierähti tovi jos toinenkin, kun vuodatimme toisillemme miten tämä lukuvuosi on saanut aikaan välillä jopa ahdistuksen tunteita, ja kuinka olisi mukava jos koulussa olisi joskus joku muukin puheenaihe pinnalla kuin koirien toppa- tai kurapuvut. No ne niiden kesämekothan tästä vielä puuttuisivatkin!

Olen lukuvuoden mittaan miettinyt useaan kertaan, ovatko nämä ajatukseni oikeutettuja, ja että jospa vika onkin vain minussa: onko asenteeni väärä ja onko opetus oikeasti laadukasta, mutta minä vain koen sen huonona. Nyt on olemassa ainakin yksi todiste lisää siitä, että kyllä se on ainakin pääosin tuo systeemi, joka tässä remppaa.

Jos tuosta tämän päivän kaltaisesta keskustelusta ylipäätään voi jäädä hyvä mieli, niin minulle jäi :)

Ei voi olla totta :D

Nyt on kyllä ihan hirveetä säätämistä näitten kuvien kanssa.. Levensin blogin tekstialuetta ja latasin kuvan Photobucketin kautta. Ainut ongelma on, kuten kuvasta näkyy, että oikea reuna häviää johonkin olemattomiin. Auttaako tässäkin joku html-koodin muokkaaminen vai onko tähän joku ihan oma kikkansa? Kaikki neuvot ovat tervetulleita, koska haluan nyt oppia tämän homman silläkin uhalla, etten enää jatkossa voi tarjota teille tällaisia naurunaiheita tai antaa mielikuvaa itsestäni ihan tumpelona :D Oikeastihan siis tietokone on paras ystäväni ja meillä menee aina jutut yksiin, paitsi tämän kuvanlisäämisen tiimoilla :)

Pringpring spring!

Otsikko kertoo ehkä jotain tämänhetkisestä mielentilastani... Mitään en taaskaan jaksaisi tehdä, vaikka tekemistä olisi eli olen taas superlaiskalla päällä ja muuta perusjuttua. No mutta kuitenkin aiemmin tänään teimme veljeni kanssa pienen autonpesuretken hmm...mitenköhän sitä nyt kuvailisi, kakkoskotiimme? Siitä ei sen enempää kuin että autonpesu meinasi erinäisten syitten takia jäädä tekemättä, mutta loppujen lopuksi palasimme kotiin kuitenkin auto kiiltävänä :) Veljeni pestessä autoa minä innostuin vähän valokuvailemaan keväistä luontoa. Ihan totta, kyllä ne kaikki ovat kevätkuvia vaikka jotkut sävyiltään hieman harmaa- ja ruskevoittoisia ovatkin :D

Joo ja arvatkaa kuka haluaa EDELLEEN oppia käyttämään jotain muuta kuvanlisäyshommelia tämän Bloggerin tarjoaman vaihtoehdon sijasta?! Noitten kuvien laatu heikkenee nimittäin ihan mieltsisti (ja tottakai haluaisin uuteen kameraani rakastuneena esitellä nämä kuvat myös teille täällä blogissani sellaisina kuin ne koneellani näkyvät!), kun lisään ne tänne :( Kyynel!

Kiirettä pitää

Jos kukaan enää ikinä väittää, ettei kotikaupungissani (aka maailman kuollein paikka ja niin edelleen) ole mitään tekemistä tai siellä meinaa tylsistyä kuoliaaksi, voin minä puolestani esittää pari vastaväitettä. Viikonloppu ja alkuviikko sujahtivat ohitse ihan huomaamattani, kun tekemistä riitti joka hetkelle. Myönnettäköön, ettei se nyt ollut niin paikkakunnasta riippuvaista, koska aikani meni melko pitkälti kotitöitä ja kouluhommia tehdessä. En juurikaan ehtinyt edes valokuvailemaan viikonloppuna, vaikka sää olisi ollut mitä suosiollisin: ihanan keväinen ja lämmin siis! :)

Eilen suoritin autokoulun kakkosvaiheen arvioivan ajon ja pimeän ajon, joka jäi aikanaan roikkumaan suorittamatta. Jännitti ihan älyttömästi hypätä autonrattiin, koska olen ajokortin saannin jälkeen ajanut 99 prosenttisesti vain automaattivaihteisella autolla. Olin koko eilisaamun ihan paineessa enkä pystynyt keskittymään mihinkään muuhun kuin odottamaan ajotunnin alkamista. Ruokakaupassa käydessänikin pyörin kuin häkkyrä ja soukkaroin kaupassa ihan epämääräisessä järjestyksessä osastolta toiselle :D Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin: sain autokoulun opettajalta ajamisestani lähinnä vain positiivista palautetta ja yllätin kyllä itsenikin, kun vaihteet vaihtuivat sujuvasti ilman sen suurempia ongelmia. Ensi viikon maanantaina olisi vielä liukasrata, ja sen jälkeen ei tarvitsekaan tuolla autokoulun loppuunsuorittamisella enää päätään vaivata :)

ps. Huomenna on kemian ja tähtitieteen tentti, joka tulee menemään aivan penkin alle. En vain voi sisäistää kaikkia pe***leen molekyylejä, osmooseja, kapillaari-ilmiöitä, meteoriitteja jne... Olisi kai kannattanut jo peruskoulun ja lukion aikana opiskella nuokin asiat johonkin muualle kuin lyhytkestoiseen muistiin koetta edeltävänä iltana :/

Kuvissa viikonlopun tuotoksiani kyökin puolelta :)

Such a fine day

Mmm, mikä päivä tänään! :) Oikeastaan tämä hyvä fiilis alkoi jo eilen ja yllättävän kauanhan se on jo kestänytkin enkä kyllä pane yhtään pahakseni! Mikäs oloni saa sitten näin hyväksi?

- Afrikkalaisen kirjallisuuden kurssin opettaja kehui eilen, että olin käyttänyt esitelmässäni hyvin ansiokasta kieltä. Hän joutui huomauttamaan monelle kandivaiheessa olevalle opiskelijalle muun muassa yhdyssana- ja pilkkuvirheistä, niin kyllähän siinä tällainen fuksin nappula itsensä aika ylpeäksi tunsi, kun palaute tuli vielä koko ryhmän kuullen :) Matikan tentti tosin meni sitten ihan niin kuin siihen "valmistautumiseni" antoi odottaakin, eli ihan penkin alle :D Mutta onneksi se vain naurattaa, ja uusintapäiviä tulee aina ;)

- Eilen illalla kävin ihanan terapoivalla lenkillä ystäväni kanssa ihanassa ilta-auringossa. Asioista puhumisen ja hyvien ystävien tärkeyttä ei kyllä voi koskaan korostaa liikaa!

- Tänään ei ole ollut koulua! Olen saanut tehdä juttuja ihan omien aikataulujeni mukaan: nukuin ihanan pitkät yöunet, ehdin syömään aamiaisen rauhassa, kävin pienellä aamulenkillä ja nautin...

- Aurinko paistaa ja ulkona on oikeasti lämmin :) Lämpömittari on kivunnut jo nyt yli kymmeneen plusasteeseen, eikä vielä ole edes se aika päivästä, kun aurinko paistaa suoraan mittariini :D Tuo kuva on muuten keväisin, minkä parvekkeeltani voi vain saada: käänsipä päätään mihin suuntaan tahansa, niin näkyy vain kerrostaloja ja autoja toistensa perään.

- Sain veronpalautusta! Tämä on oikeasti niiiiin luksusta, en ole koskaan saanut palautuksia! Nimimerkillä viime vuonna yli kymppitonnin mätkyjä maksanut.

- Äidilläni on tänään täällä opiskelukaupungissani kokous, joten pääsen hänen kyydissään kotiin viettämään pidennettyä viikonloppua :) Ensi viikolla ei tarvitsekaan tulla käymään täällä kuin keskiviikosta torstaihin, koska muina päivinä ei ole koulua. (Luennothan ei minulle sitä tietenkään ole ;) ) En varmaan ole ainut yliopisto-opiskelija, joka tykkää näistä kevään viimeisistä opiskeluviikoista?! <3

- Olen saanut tehtyä tänään myös koulujuttuja, joten kevään to do-lista lyhenee hitaasti, mutta varmasti :)

- Kaiken kukkuraksi sain laitettua hiuksianikin tänään vähän jotenkin muuten kuin perusponnarille (nojee onpa hienosti, mutta kuitenkin). Voisin varmaan nuo pyykitkin joskus napsia tuolta kuivumasta, kun vain saisin aikaiseksi..

Niin ja tänään on ollut aikaa myös pysähtyä olemaan onnellinen siitä, miten hyvin asiat minulla loppujen lopuksi ovat :) Olisi mahtavaa, jos tämän fiiliksen saisi päälle aina huonoina päivinä, kun elämä tuntuu tylsältä eikä jaksaisi mitään. Toisaalta sellaisiakin päiviä tarvitaan, jotta tällaisia osaa arvostaa enemmän :)

Viikonloppuna voisin vaikka yrittää saada jotain oikeasti keväisempää kuvamatskua ja laittaa otoksia tänne blogiinikin :)

EDIT: Kiitos taas kuvanlaadusta, blogger! Hermo menee tähän.

Keskellä viikkoa

Tänään oon tehny taas noita koulujuttuja ihan jonkun verran ja kun ne pitää kirjottaa tietysti kirjakielellä, niin ajattelinpa kirjotella blogiin vastapainoksi puhekielellä. Mietiskelin tätä vaihtoehtoa oikeestaan jo silloin, kun alotin blogin pitämisen. Itse asiassa yksi asia, joka viivytti eniten blogin aloittamista olikin juuri se, että en osannut päättää kirjottaisinko kirjakielellä vai en :D Tällainen päättämätön kun oon. Itse tykkään lukea sekä sellaisia blogeja, jotka on kirjoitettu kirjakielellä, että "sekakielellä" kirjotettujakin. Kaikella kunnioituksella, mutta sellaisia ihanihan murteella väännettyjä tekstejä en puolestaan voi sietää, ne eivät vain iske ja ovat miun mielestä jotenkin tosi vaikealukuisia.

Muutenkin kun oon tällanen kielipoliisi, niin itteeni jotenkin ihan ärsyttää tälleen kirjotetun tekstin yleinen julkaiseminen, mut tällä tavalla kirjottaminen on samalla jotenkin tosi vapauttavaa. Jos tätä miun blogia nyt joku sattuu lukemaan, niin olisi kiva jos jättäsitte kommenttiboksiin mielipiteenne siitä, että tykkäättekö lukea enemmän kirjakielellä vai puhe-/sekakielellä kirjoitettuja blogeja? En muuten tiedä, et onko tuo sekakieli edes mikään sana, mut mie ite käsitän sen olevan jotain kirja- ja puhekielen välistä :) Oikeasti ois tosi kiva jos kommentoisitte, niin samalla saisin myös tietää et lukeeko tätä miun blogia ketkään muut rakkaan Suhkurini lisäksi ;)

Mutta lyhyesti vielä tään päivän tapahtumista. Koulussa (eikun anteeksi yliopistossa, tänään viimeksi sain huomautuksen eräältä opettajaltani, että nyt ollaan yliopistossa eikä koulussa!) oli tänään pari tuntia tähtitiedettä ja enkkua. Enkun kurssi loppui ja se vähän harmittaa. Tykkäsin siitä opettajasta ihan älyttömästi ja sain kurssilta uusia tuttavuuksiakin :) Myös itse kurssin aiheet oli tosi mielenkiintosia, oisin mielelläni käynyt siellä vielä vähän pitempäänkin.

Iltapäivällä kävin hakemassa postista uuden sim-kortin, kun luulin että GSM Suomi menee konkkaan ja sit siinä hötäkässä vaihdoin operaattoria. Ja eikös sitten sitä seuraavana päivänä ilmotettu, et GSM Suomi jatkaa sittenkin? Oon ollu tyytyväinen niiden toimintaan ja hintoihin, joten voi olla et vaihdan takasin entiseen liittymään piakkoin. Toisaalta Saunalahdella oli aika hyvä tarjous, et ekat 50 minuuttia kotimaanpuheluita ovat ilmaisia joka kuukausi vuoden ajan liittymän avaamisesta eikä kuulemma sido mihinkään. Kotiin tultuani tein ruokaa, kirjotin opintopäiväkirjaa ja sitten painuin päikkäreille. Voi että ne on kyllä sellasta luksusta, että :)

Äsken tulin jmppailemasta ja yritän mennä tänä iltana hyvissä ajoin nukkumaan. Aamulla on nimittäin matikan tentti. Arvatkaapa, olenko ollut yhdelläkään luennolla? En. Olenko edes vilkaissut luentorunkoja netistä? En. Harkoissa oon sentään käynyt, kun on ollut pakko :D Hyvä mie!

ps. Olin tänään ihan jeejee, kun luulin nähneeni kevään ensimmäisen leskenlehden. Eikös se ollutkin keltainen pullonkorkki, höh. Sellaisia "kukkia" tuolta lumien alta paljastuu näin keväisin vähän turhankin paljon :(

Olipa kerran 48-vuotias äiti

Äidillä on syntymäpäivä 22.4, jolloin hänen tyttärensä ei kuitenkaan ole kotona vaan opiskelupaikkakunnallaan. Itse asiassa tytär on lähdössä sinne jo huomenna aamuvarhain. Niinpä äidin lapset, tytär ja hänen veljensä, keksivät voivansa yllättää äitinsä jo tänä iltana hänen kotiuduttuaan Rukalta. He olivat jo aiemmin pohtineet mieluista syntymäpäivälahjaa äidilleen ja tulleet siihen tulokseen, että olohuone kaipaisi piristystä. He päättivätkin tarjota äidilleen tilaisuuden valita uudet mieluisensa sohvat.

Sisarukset miettivät, kuinka tämä lahja kannattaisi käytännössä toteuttaa. Ostaako lahjakortti johonkin huonekalukauppaan vai antaako lahja rahana? Lahjakortti ei ollut heidän mielestään hyvä vaihtoehto sen takia, että sohvien lopullinen hintahan ei ollut vielä tiedossa. Samasta syystä rahalahjakaan ei tuntunut kovin järkevältä. Onneksi näillä sisaruksilla oli sekä sana että taiteellisuus hallussa ja heidän sisäinen runoilijansa astui kuvioihin heidän itse tekemäänsä korttiin seuraavan rimpsun myötä:

"Olkkarimme kaksi sinistä

eivät enää kotimme ilmettä piristä

Salkkarit katseltu on hyvin niiltä tähän saakka,

mutta kohta voi käydä niille liian raskaaksi taakka

Siispä voisi kohta olla sohviemme levon aika -

siinä onkin lahjamme taika

Kesä tulee, aurinko paistaa

ei kodin uutta ilmettä voi laistaa

Valitsepa siis olkkariimme uudet kamut

please jotkut aika namut!

Laskua ei tule perässä,

puolestasi maksamme sen yhdessä erässä

Vaikka täyttyy sinullakin nyt uusi vuosi,

ei ole mihinkään hävinnyt sun hyvä kuosi

Onnea siis nyt toivotamme

ja samalla sinua muistutamme:

Äiti olet meille rakkain maailmassa,

korvaamattominta mitä on olemassa!

ps. Olet todellinen ikinuori,

senhän todistaa jo sun ulkokuori ;)"

Nyt jos äiti ei ole tyytyväinen lapsiinsa ja heidän luovuuteensa, niin eipä sitten ikinä ;) Kortin visuaaliseen ilmeeseenkin sisarukset panostivat: lehdistä leikattuja sohvien kuvia pinkillä kartongilla. A'vot!

Aargh!

Kysymys:
Kuka heittää rikkoutuneen lasin ja leikekukkia samaan roskakoriin?

Vastaus:
Biologian opettajamme..

Kyllä sisälläni kiehui raivo, kun huomasin tilanteen! Luulisi opettajamme "asiantuntijana" ymmärtävän mitä sanalla lajittelu tarkoitetaan, ja miksi sitä harrastetaan. Tämä samainen opettaja toimii myös alakouluikäisten parissa ja olisikin erittäin mielenkiintoista tietää, opettaako hän heillekin jätteiden lajittelua samalla menetelmällä.

Näinhän tämä luonto säästyy ja voi hyvin!

Vuorossa vaatteet

Aargh, noiden vaatteiden kuvaaminen osoittautuikin hankalammaksi hommaksi kuin olin ajatellut! Kuvasin ne ikkunan edessä, niin luonnonvalo meinasi jossain kuvissa syödä vähän liiaksikin esimerkiksi housun lahjetta jne - no kohta kuvia katsoessanne huomaatte, mitä tarkoitan :/ Paras vaihtoehtohan olisi ollut se, että olisin kuvannut nämä vaatteet ihan in action, mutta sen verran laiskalla tuulella olen nyt, että en jaksanut ruveta vaatteidenvaihtorumbaan. Siispä nyt on tyytyminen tähän matskuun, jossa vaatteet eivät tosiaankaan ole edustavimmillaan ja ne muuten näyttävät vielä tosi ryppyisiltäkin :D

Ensin paidatmekottunikat, millä nimellä näitä nyt itse kukin haluaakaan kutsua :) Elikä kaikki ovat tällaisia hiukan pitempiä, esimerkiksi leggingsien kanssa ovat varmasti toimiva yhtälö!

Persikan värinen tunika Gina Tricotista. Tuossa on yläosa sellaista "ribbineulosta" ja nappien alapuolelta alkaen kangas vaihtuu karkeammaksi puuvillaksi.

Pinkki löysä t-paitamallinen tunika myös Gina Tricotista. Tämä on yhtä aikaa rento, mutta päällä aika näyttävä. Äitini mielestä tällä voisi mennä jopa joihinkin epävirallisempiin juhliinkin. Tämä on niin täydellinen päällä, kun tätä kuroo rintojen alta vyöllä (kuva alempana) tiukemmalle :)

Tässä taas eräs "rakkautta ensisilmäyksellä"- yksilö! Sain tästä tunikasta niin paljon maalaisromanttisia viboja, etten kertakaikkisesti voinut jättää sitä ostamatta. Voin jo melkein kuvitella, kuinka kesällä kirmaan pitkin kukkaketoja tämä tunika ylläni ilman huolen häivää ;)

Tunikan yksityiskohdat pitseistä suloisiin nappeihin vain lisäsi ihastustani sitä kohtaan :) Tämä ensi kesän namuseni siis Vero Modasta.

Ihan peruscaprit Vero Modasta. Kuvassa nuo näyttävät aika mitäänsanomattomilta, mutta jalassa nuo ovat kyllä edukseen :) Näitä tarvitsin palavasti, koska olen käyttänyt lähes kaikki olemassaolevat caprini jo ihan loppuun.

Pellavahousut myös Vero Modasta. Huomatkaa väriyhtäläisyys caprien kanssa ;) Mietinkin hetken, että kannattaako ostaa kaksia näin samansävyisiä housuja, mutta tumman harmaat eivätkä beigetkään oikein iskeneet. Tällaiset rennommat housut oli saatava, koska housuhyllystäni löytyy tällä hetkellä vain farkkuja.

Tässäpä Gina Tricotin vyö, jonka mainitsin tuon pinkin tunikan yhteydessä. Tämä näyttää ihan tosi lyhyeltä, mutta on venymisominaisuuksiltaan ihan mahtava ja toimii sekä heti rintojen alla että myös vyötäröllä!

Tässä ja edellisessä postauksessa siis Helsingin tuomiseni :) Näiden lisäksi ostin vielä Max Factorin False Lash Effect- ripsivärin ja olen kyllä ollut siihen tosi tyytyväinen, joten suosittelen! Kameralaukkuakin metsästin, mutta runsaudenpula sai minut vielä miettimään, mikä niistä olisi juuri SE laukku, jonka haluan :)

Kenkuleita kevääksi ja kesäksi

Nyt on kotiuduttu reissusta, mutta arkeen paluusta en voi kuitenkaan vielä puhua :) Nimittäin niin rentoillessa ovat nämä pari kotona vietettyä päivääkin menneet, että ihan lomafiiliksissä olen edelleen. Olen onnistunut pelottavan hyvin olemaan ajattelematta mitä kaikkea koulujuttuja minun pitäisi saada tällä viikolla tehtyä: tekstiilityön portfolio+keskeneräiset työt, kaksi isoa englannin tehtävää, kirjaesitelmä afrikkalaisen kirjallisuuden kurssille (esiteltävää kirjaa en ole vielä käynyt edes lainaamassa) ja kurssikaverin esitelmän opponointiin valmistautuminen, tenttimateriaalien hankkiminen ja luentomuistiinpanojen kopsaaminen kavereilta (kiva mennä matikan tenttiin, kun en ole ollut ensimmäiselläkään luennolla! :D) ja mitähän muuta vielä.. En edes uskalla vilkaista kalenteriani, koska listan pituus vain kasvaisi. Viime viikolla listasin loppukevään aikana tehtävät koulutyöt, mutta ne eivät mahtuneet yhdelle sivulle kalenteriini. Eli niitä on. Paljon. Ahdistus.

Mutta nyt itse asiaan. Lupasin edellisessä postauksessani esitellä Helsingistä tekemiäni ostoksia. Ajattelinkin tehdä niin, että tässä postauksessa esittelen ostamani kengät ja seuraavassa vaatteet (ehkä huomenna, jos ehdin kuvaamaan). En voi uskoa todeksi, että matkaani tarttui NELJÄT kengät! Aikaisimpina keväinä olen nimittäin ostanut kengät lähinnä sillä ajatuksella, että hankin yhden uuden kenkäparin, jolla sitten kipsuttelen läpi melkein koko kevään ja kesän.

Tässäpä tulevat nyt ihanat uutukaiseni, DinSko ei pettänyt taaskaan (naurakaa vain, mutta se on luottoystäväni mitä kenkäkauppoihin tulee! :D) :

Tällaisista tennareista olen haaveillut jo jonkin aikaa, mutta olen aina ajatellut, että korkea malli saisi isot jalkani näyttämään entistäkin jäteimmiltä. Sovitin näitä ja yllätyin - luulo ei ole tiedon väärti ;)

Näitä ballerinahenkisiä ihanuuksia kohtaan tunsin rakkautta ensisilmäyksellä! Nämä ovat jalassa ihanan sirot ja todella matalalle laskeutuva "reuna" tuo jännän efektin kenkiin :)

Pohdin pitkään tämän parin ja varsinaiset gladiaattorien välillä. Päädyin näihin kenkiin siksi, että ne istuivat jalkaani paremmin ja siten tuntuivat kivemmilta jalassa ja ovat vieläpä aitoa nahkaa. Sitäpaitsi mielestäni tästäkin parista löytyy myös selviä gladiaattoriviboja, joita ensi kesäksi metsästin :) Kenkien mukana tuli muuten vielä uudet kantalaput, mistä plussaa! Tietenkin se voi kertoa myös jotain kenkien laadusta, mutta haluan uskoa sen olevan vain hyvää palvelua ;)

Viimeisenä perus flipfloppailua :) Viimekesäiset läpsykkääni olenkin käyttänyt jo aivan puhki ja tällaiset "helpot" kengät ovat ihan must omassa kenkähyllyssäni. Jos ei ulos lähtiessään keksi mitään muuta jalkaan vetäistävää, niin tällaiset pelastavat aina :)

Eiköhän näillä pareilla ihan hyvin tuleva kevät ja kesä pärjäillä :)