Kuten esimerkiksi edellisestä postauksestani pystyi rivien välistä päättelemään, olen totaalisen täynnä tätä luokanopettajakoulutusta! Helmikuun alkuun asti tunsin olevani ihan omalla alallani ja opiskelevani juuri sitä, mistä olen aina haaveillut. Tässä lopputalven ja alkukevään aikana minua on kuitenkin alkanut aivan suunnattomasti risomaan opiskeltavat asiat. Okei, onhan se teoriaopintoihin verrattuna rentoa piirrellä kuviksen tunneilla sarjakuvia ja matematiikassa laskea ykkösluokkalaisten laskuja makaronien avulla, mutta olen tullut siihen tulokseen ettei se ole sitä mitä minä opiskeluiltani haluan. En voi mitään myöskään sille, että opiskelukaverit ovat alkaneet ottaa päähän vähintään yhtä voimakkaasti. Olisi välillä ihan mielekästä keskustella vähän syvällisemmistäkin aiheista kuin heidän koiriensa toppapukujen väreistä tai kuunnella kemian harjoituksissa kinastelua siitä, minkä merkkisellä sokerilla testataan sen lämpimään veteen liukenemista. Come on, kyllä ne Sirkku ja Pulmu siihen kummatkin liukenevat!
Tänään teinkin tässä vaiheessa ratkaisevan liikkeen ja laitoin sähköpostia suomen kielen (ja kirjallisuuden) oppiaineen esimiehelle. Tiedustelin häneltä mitä minun olisi nyt järkevintä tehdä: hakisinko ensin suomen kielen sivuaineopiskelijaksi vai hakisinko opiskelemaan sitä kevään kaikille yleisessä pääsykokeessa. Nyt vain odottelen häneltä vastausta, ja jos siis kaikki menee suunnitelmieni mukaisesti, niin ensi syksystä lähtien suoritan pääasiassa vain äidinkielen ja kirjallisuuden kursseja jättämällä opinnot kasvatustieteissä minimiin. Aion kuitenkin suorittaa niin sanotut monialaiset opinnot (siis juuri nämä koulussa opetettavat ainee) loppuun, jotta saan myös luokanopettajan pätevyyden äidinkielen opettajan pätevyyden lisäksi. Haluan siis tulevaisuudessa opettajaksi, mutta en pelkästään luokanopettajaksi. Pääaineen vaihtamisessa minua houkuttaa myös se, että tässä ajan kuluessa minua on alkanut kiehtomaan ajatus siitä, että voisin tulevaisuudessa tehdä opettajan työn ohella tai joskus kenties ihan kokoaikaisestikin jotain viestintään liittyvää työtä. Tuo jo yläkouluaikainen haaveeni katosi mielestäni jossain vaiheessa, mutta viime aikoina se on taas nostanut päätään ja alkanut tuntua entistäkin kiehtovammalta.
Pääaineen vaihtamisesta en ole puhunut vielä äidillenikään (jolle kerron aina 99% kaikista asioistani :D), koska olen halunnut kypsytellä asiaa mielessäni ihan rauhassa. Minulla on joskus taipumus hieman hätiköityihin päätöksiin, joten halusin olla tästä asiasta aivan varma ennen kuin puhun siitä kellekään. Vasta yksi ystävänikin on tästä asiasta tietoinen: siispä kiitos S, kun kuuntelit eilen illalla avautumistani! Ehkä muut läheiset ystäväni ovat saattaneet aistia puheistani jonkinlaista tyytymättömyyttä tämän hetkiseen opiskelutilanteeseeni, mutten usko heidänkään ottaneen asiaa ihan vakavissaan. Olen kyllä puhunut heillekin siitä, että aion opiskella itselleni äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyyden, mutta pääaineen vaihtamisajatuksistani en tosiaan ennen eilistä ollut vielä kellekään puhunut.
Tänään vihdoin aurinko paistoi koko päivän ja sain varmasti siitäkin ihan uutta energiaa ja rohkeutta tähän päätökseeni :) Nyt on pitkästä aikaa todella helpottunut olo ja ihanalta tuntuu!
Tänään teinkin tässä vaiheessa ratkaisevan liikkeen ja laitoin sähköpostia suomen kielen (ja kirjallisuuden) oppiaineen esimiehelle. Tiedustelin häneltä mitä minun olisi nyt järkevintä tehdä: hakisinko ensin suomen kielen sivuaineopiskelijaksi vai hakisinko opiskelemaan sitä kevään kaikille yleisessä pääsykokeessa. Nyt vain odottelen häneltä vastausta, ja jos siis kaikki menee suunnitelmieni mukaisesti, niin ensi syksystä lähtien suoritan pääasiassa vain äidinkielen ja kirjallisuuden kursseja jättämällä opinnot kasvatustieteissä minimiin. Aion kuitenkin suorittaa niin sanotut monialaiset opinnot (siis juuri nämä koulussa opetettavat ainee) loppuun, jotta saan myös luokanopettajan pätevyyden äidinkielen opettajan pätevyyden lisäksi. Haluan siis tulevaisuudessa opettajaksi, mutta en pelkästään luokanopettajaksi. Pääaineen vaihtamisessa minua houkuttaa myös se, että tässä ajan kuluessa minua on alkanut kiehtomaan ajatus siitä, että voisin tulevaisuudessa tehdä opettajan työn ohella tai joskus kenties ihan kokoaikaisestikin jotain viestintään liittyvää työtä. Tuo jo yläkouluaikainen haaveeni katosi mielestäni jossain vaiheessa, mutta viime aikoina se on taas nostanut päätään ja alkanut tuntua entistäkin kiehtovammalta.
Pääaineen vaihtamisesta en ole puhunut vielä äidillenikään (jolle kerron aina 99% kaikista asioistani :D), koska olen halunnut kypsytellä asiaa mielessäni ihan rauhassa. Minulla on joskus taipumus hieman hätiköityihin päätöksiin, joten halusin olla tästä asiasta aivan varma ennen kuin puhun siitä kellekään. Vasta yksi ystävänikin on tästä asiasta tietoinen: siispä kiitos S, kun kuuntelit eilen illalla avautumistani! Ehkä muut läheiset ystäväni ovat saattaneet aistia puheistani jonkinlaista tyytymättömyyttä tämän hetkiseen opiskelutilanteeseeni, mutten usko heidänkään ottaneen asiaa ihan vakavissaan. Olen kyllä puhunut heillekin siitä, että aion opiskella itselleni äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan pätevyyden, mutta pääaineen vaihtamisajatuksistani en tosiaan ennen eilistä ollut vielä kellekään puhunut.
Tänään vihdoin aurinko paistoi koko päivän ja sain varmasti siitäkin ihan uutta energiaa ja rohkeutta tähän päätökseeni :) Nyt on pitkästä aikaa todella helpottunut olo ja ihanalta tuntuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti