Yritin äsken lueskella fysiikan tenttiin, mutta aikalailla yritykseksihän se taas jäi, yllätys yllätys. En ole koskaan ollut kokeisiin tai tentteihin lukevaa tyyppiä, mutta siitä huolimatta olen menestynyt aina vähintään keskinkertaisesti, yleensä vielä sitäkin paremmin. Olenkin tässä lyhyen yliopisto-opiskeluni aikana ruvennut pelkäämään sitä, mihin saakka tällainen hyvä tuurini kantaa. Äidinkieli on aina ollut vahvin kouluaineeni ja tiedän, että varsinkin tenteissä arvosanani nousee vähintään yhdellä kirjoitustyylini takia. Tuon fysiikan tentin kanssa on nyt ensimmäistä kertaa tullut oikeasti sellainen olo, että siinä olisi ihan hyvä osata mieluummin vaikka ne Newtonin lait kuin tarinoinnin taito. Not good for me!
Sen lisäksi, että olen mestari jättämään tentteihin lukemisen(kin) viime tippaan, luulen että fysiikan kanssa motivaatiotani syö myös se, etten tosiaankaan ymmärrä tenttiin tulevia asioita ja olen kauhistunut siitä ajatuksesta, että tämän kurssin jälkeen minun pitäisi osata opettaa fysiikkaa alakoululaisille. Nyt minun toki pitäisi oikein erityisesti prepata itseäni paneutumaan fysiikan ilmiöihin mekaniikasta virtapiireihin ja sähköopista valon heijastumiseen, mutta äh.. Ärsyttää se, että vaikka kuinka lukisin niin luultavasti vain oppisin ulkoa kirjan tekstin, jonka sitten muististani kopioisin tenttipaperiin ja unohtaisin heti luentosalin oven suljettuani.
Olen kuluneen lukuvuoden aikana saanut mielestäni vasta vain pintaraapaisun aineista, joita minun oikeasti pitäisi osata opettaa yhden ainoan käymäni kurssin perusteella! Uskomattoman turhauttava tunne, kun muun muassa tuon fysiikan lisäksi esimerkiksi sisäpallopelit täytyisi olla hanskassa kuuden oppitunnin mittaisen kurssin jälkeen. Jokin tässä opettajankoulutussysteemissä mielestäni mättää, vaikka suomalaiset oppilaat keikkuvat vuosi toisensa jälkeen Pisa-tulosten kärjessä. Itse haluaisin tulevassa ammatissani tarjota oppilailleni laadukkainta mahdollista opetusta ja koen, että siihen tarvittaisiin nykyistä enemmän käytännön harjoittelua eri oppiaineiden sisällä ja niitä integroiden. Toki hyvään opettajuuteen kuuluu myös "henkinen" puoli, ja sen onneksi koen olevan kohdallani kunnossa :)
kuva
"Allekirjoituksenani" näkyvän nimen muutin anonyymiyttäni suojellakseni ;)
2 kommenttia:
Ihana Hilppa;D Ja ylläripylläri honey bunch että jätit taas viime tinkaan, hyvä vaan, niin mieki:D
Suhkur: Äitin mukaan oli kuulemma aika lähellä, et miusta ois oikeestikin tullu Hilppa :D Siitä nimi siis.. Kun tällä viimetippa-linjalla on tottunu pärjäämään, niin tosi hankalahan se on tyyliään muuttaa :/
Lähetä kommentti