Äitimme on niiiiin paras! Taas tänään hänen jaksamisensa herätti minussa suunnatonta ihmetystä ja ihastusta.
Äitimme oli viime yön ystävänsä luona noin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevassa läheisessä "isommassa kaupungissa". Heidän tapansa tuntien ja äitimme kertoman vahvistamana tiedän, etteivät he olleet käyneet nukkumaan ennen kuin aamun pikkutunteina. Jokainen varmasti tietää tunteen, kun tapaa hyvää ystäväänsä pitkästä aikaa eikä millään malttaisi käydä nukkumaan vaikka aamulla olisi tiedossa aikainen herätys?
Äitimme tuli tänään kotiin puolenpäivän maissa nukuttuaan onnettoman lyhyet yöunet, haukkasi palan tekemääni rieskaa eikä ehtinyt edes heittää ulkovaatteitaan pois, kun hän jo lähtikin viemään pikkuveljeäni ja hänen neljää kaveriaan toiseen lähimpään "isompaan kaupunkiin". Veljeni täyttää pian 18 vuotta ja kuten useilla muillakin ikäisillään pojilla, myös hänellä on ajatuksissaan oman auton ostaminen. Auton näyttö oli sovittu tälle päivälle (kauppoja ei tosin tullut kiitos epäilyttävän myyjän :D) ja äitimme oli luvannut kuljettaa poikia. Auton näytön jälkeen rakennusalaa opiskelevat pojat halusivat vielä käydä parhaillaan meneillä olevilla alansa messuilla, jonne siis myös äitimme oli mennyt heidän mukanaan. Autoilun ja messuilun jälkeen tämä viisikko oli suunnannut vielä ravintolaan syömään ja kotimatkan varrella kahville.
En voi kuin ihmetellä, miten äitimme jaksoi vaikka autot tai rakennusmessut eivät ole ehkä hänen intresseissään ja kiinnostuksenkohteissaan aivan ensisijalla. Ehkäpä tämä on taas kerran sitä paljon puhuttua äidin rakkautta :) Luulen, että moni äiti olisi saattanut vain naurahtaa idealle viettää huonosti nukutun yön jälkeinen lauantaipäivä näinkin miehisin menoin. Sanoinkin äidillemme, että hänellä oli varmasti reissussa mukana kolme poikaa, jotka toivovat oman äidin olevan samankaltainen ja yksi poika, joka on suunnattoman kiitollinen ja ylpeä äidistään. Niin olen minäkin, vaikken autoon mukaan mahtunutkaan ;)
Äitimme oli viime yön ystävänsä luona noin tunnin ajomatkan päässä sijaitsevassa läheisessä "isommassa kaupungissa". Heidän tapansa tuntien ja äitimme kertoman vahvistamana tiedän, etteivät he olleet käyneet nukkumaan ennen kuin aamun pikkutunteina. Jokainen varmasti tietää tunteen, kun tapaa hyvää ystäväänsä pitkästä aikaa eikä millään malttaisi käydä nukkumaan vaikka aamulla olisi tiedossa aikainen herätys?
Äitimme tuli tänään kotiin puolenpäivän maissa nukuttuaan onnettoman lyhyet yöunet, haukkasi palan tekemääni rieskaa eikä ehtinyt edes heittää ulkovaatteitaan pois, kun hän jo lähtikin viemään pikkuveljeäni ja hänen neljää kaveriaan toiseen lähimpään "isompaan kaupunkiin". Veljeni täyttää pian 18 vuotta ja kuten useilla muillakin ikäisillään pojilla, myös hänellä on ajatuksissaan oman auton ostaminen. Auton näyttö oli sovittu tälle päivälle (kauppoja ei tosin tullut kiitos epäilyttävän myyjän :D) ja äitimme oli luvannut kuljettaa poikia. Auton näytön jälkeen rakennusalaa opiskelevat pojat halusivat vielä käydä parhaillaan meneillä olevilla alansa messuilla, jonne siis myös äitimme oli mennyt heidän mukanaan. Autoilun ja messuilun jälkeen tämä viisikko oli suunnannut vielä ravintolaan syömään ja kotimatkan varrella kahville.
En voi kuin ihmetellä, miten äitimme jaksoi vaikka autot tai rakennusmessut eivät ole ehkä hänen intresseissään ja kiinnostuksenkohteissaan aivan ensisijalla. Ehkäpä tämä on taas kerran sitä paljon puhuttua äidin rakkautta :) Luulen, että moni äiti olisi saattanut vain naurahtaa idealle viettää huonosti nukutun yön jälkeinen lauantaipäivä näinkin miehisin menoin. Sanoinkin äidillemme, että hänellä oli varmasti reissussa mukana kolme poikaa, jotka toivovat oman äidin olevan samankaltainen ja yksi poika, joka on suunnattoman kiitollinen ja ylpeä äidistään. Niin olen minäkin, vaikken autoon mukaan mahtunutkaan ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti